Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

maanantai 21. lokakuuta 2013

Kursseille lompsis!

Tänään Paperilla -lehden juttu askartelutarvikkeiden pakkauksesta pääsee käytännöntason kokeiluun, sillä olen lähdössä Belgiaan viikonlopuksi skräppäämään ja oppimaan uutta! 


Arvoin pitkään osallistuisinko Tukholmassa järjestettävään Scrap classiin vai Belgiassa järjestettävään Scraptastic tapahtumaan. Päädyin monestakin syystä Belgiaan, yksi syy oli se, että en osallistu tapahtumiin vain oppiakseni uutta ja osallistuakseni työpajoihin, vaan myös vaihtaakseni ajatuksia muiden askartelijoiden kanssa ja luodakseni verkostoja. 


Alkuvuodesta matkustin Tukholmaan scrap class tapahtumaan ja vaikka Annan työpajat olivat vertaansa vailla, oli yhteisöllisyys muiden osallistujien kanssa minimaalista. Askartelu tilat sijaitsivat ostoskeskuksen yhteydessä ja osallistujat yöpyivät kuka missäkin. Olisi ollut mukavaa vaihtaa ajatuksia tuntien jälkeenkin ja keskustella kaikkia yhdistävästä asiasta, paperiaskartelusta.


Kuva helmikuun scrap classista Tukholmasta.


Viime vuoden Scraptastic oli työpajoiltaan myös nappisuoritus. En ollut koskaan aikaisemmin osallistunut ulkomaiseen askartelutapahtumaan, joten en osannut varmuudella edes odottaa mitään. Silti tapahtuma ylitti odotukseni. Tapasin ensi kertaa skräppäysidolini Annan ja osallistuin kaikille hänen kursseilleen. Opettamassa oli myös Birgit, jonka olin tavannut aijemmin jo suomessa, sekä uusi tuttavuus Donna Downey, joka nousi heti yhdeksi suosikki opettajistani! 


Tapahtuman puitteet eivät kaikin osin yltäneet työpajojen tasolle. Tapahtuma järjestettiin ensikertaa messukeskus tyyppisessä ympäristössä. Hotelli sijaitsi aivan messualueen tuntumassa. Hotellissa oli ravintola, mutta kurssien tauot eivät osuneet samaan hotellin ruokailuaikojen kanssa, odotusajat olivat ruokaillessa pitkiä ja palvelu töykeää. Messuilla vessassa käynnistä piti maksaa 50 senttiä, myös silloin kun kävit työpajan jälkeen pesemässä kätesi.
Hauskin tilanne syntyi kun epähuomiossa annoin vessamuijalle 20 senttiä 50 sentin sijaan ja hän seurasi minua WC-koppiin asti loppurahoja penäämään.


Toisaalta kuitenkin tapahtuman yhdeksi kohokohdaksi nousivat yhteiset illat hotellin ravintolassa, jossa keskusteltiin askartelusta, sen eroista ja yhteneväisyyksistä eri mantereilla, siitä miten ala kehittyy ja mitä kukin ajattelee tulevaisuuden tuovan tullessaan. Kun rohkeasti meni mukaan näihin keskusteluihin, sai uusia ystäviä, joiden avulla seuraaviin tapahtumiin on ollut helpompaa osallistua!
Huolimatta pikkuongelmista, tapahtumasta jäi hyvä muisto ja se rohkaisi minua matkustamaan muihinkin tapahtumiin.


Kuva viime vuoden Scraptasticista.


Tänä vuonna Scraptasic järjestetään taas paikassa, jossa se alkujaan on pidetty. Olen kuullut tästä paljon hyvää tapahtumaan aikaisempina vuosina osallistuneilta. Paikka vaikutti isolta osalta siihen, miksi päädyin valitsemaan Scraptasticin uudelleen. Opettajienhan piti kummassakin tapahtumassa olla samat! Vaan kuinka kävikään. Ensin Frank Garcia perui tulonsa. Ja ei, hänen tyylinsä ei edusta omaa tyyliäni, mutta juuri siksi olisin halunnut osallistua hänen kurssilleen. Ja kyllä, hän on mies. Kuinka tervetullutta vaihtelua. No ei siinä mitään. Valitsin uuden kurssin hänen kurssinsa tilalle. 
Seuraava sähköposti ilmoitti Donnan kurssin peruuntuneen. Pysyin vielä rauhallisena ja valitsin toisen Donnan kurssin haluamani tilalle. Samalla jouduin muokkaamaan koko listaani. Paluu postissa sain ilmoituksen, että Donna on perunut kaikki kurssinsa. En kerennyt edes reagoida tyrmistykseltäni koko viestiin, kun sain jo sähköpostia, että tapahtuman eurooppalainen tähti, Karine Cazenave-Tapie, on myös peruuttanut tulonsa. Onneksi jäljelle jäävät vielä Anna ja Gerry van Gent, jotta tapahtumassa olisi edes jotakin itseäni kiinnostavaa sisältöä.

Eli lyhyesti sanottuna puolet opettajista peruutti tulonsa. Vieläpä juuri he, joiden takia itse olen osallistumassa. Ruotsissa sekä Donnan, että Frankin kurssit toteutuivat,  eipä harmita yhtään.

Kurssit peruutettiin vain muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa, joten meille pitkämatkalaisille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että tapahtuma vastaa muilta osin odotuksia. Lentoja kun ei voi peruuttaa. Näillä fiiliksillä siis tähän reissuun.

Onneksi matkaseura on parasta A-luokkaa.
Kuva viime vuoden Scraptasticista.
Photobucket

4 kommenttia:

  1. aika ärsyttävää kyllä, mutta eiköhän tule silti kiva matka. Sitä ainakin toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli, yleensä se on omasta asenteesta kiinni onko hauskaa vai ei :)

      Poista
  2. Harmillisia uutisia... Mukavaa reissua ja toivottavasti toteutuvat kurssit osuvat nappiin!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.