Henkilökuvauskurssilla Turussa

Olin toisaa viikonloppuna Suomen Kameraseurojen liiton järjestämällä henkilökuvauskurssilla Museolaiva Boressa Turussa. Lähdin kurssille hieman empivin mielin, sillä kurssin tarkoituksena on syventää osaamistaan henkilökuvauksen parissa, mallien ohjaamista ja ties mitä. Itse en ollut koskaan edes irroittanut salamaa kamerastani, saati sitten ohjannut malleja. Ainoastaan lapsia ja miestä olen määräillyt asettumaan paremmin suhteessa vallitsevaan valoon tai yrittänyt saada kuvan taustaa rauhoittumaan. En ylipäätään ole oikeastaan kuvannut salamalla. Minulla on oikeastaan ollut jokseenkin ennakkoluuloinen ja vähintäänkin epäilevä käsitys salaman käytöstä. Kaikki varmaan tietävät niitä salamalla litistettyjä kylmän kalpeita kuvia? Onneksi mukana oli minut alunperin mukaan houkutellut Elina, niin en aivan kääntynyt kannoillani nähdessäni muiden osallistujien liikuteltavat valokuvaustudiot. Kurssilla oli todellakin hyvin eritasoisia kuvaajia, mutta se oli mielestäni myös koko kurssin suola. Oli hienoa päästä seuraamaan hyvien kuvaajien työskentelyä ja oppia heiltä. Olisi pitänyt tajuta ottaa enemmän making of kuvia, mutta pää oli sen verran pyörällä koko ajan, että kuvia kulisseista ei juurikaan tullut otettua.

Kurssi viikonloppu oli todella antoisa. Opin paljon, kuvasin paljon ja ennen kaikkea innostuin! Minulla kuvaamisessa ei ole tavoitteena mikään menestys ulkopuolisten silmissä. En haaveile myyväni kuviani, tai ottavani vuoden luontokuvaa. Haluan omista perhekuvistani parempia. Haluan tavoittaa kuvillani sen minkä näen. Kertoa niillä tarinaa omasta elämästäni. Se riittää minulle motivaatioksi opetella kuvaamista. Tässä muutama kuva jonka otin kurssista inspiroituneena omista lapsista

Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!