Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

torstai 16. elokuuta 2012

syömällä lihonut

Taas on se aika vuodesta kun havahdun joka syksyiseen paino-ongelmaan. Syksyllä on aika tehdä elämäntapa remontti, aloittaa urheilu ja ruveta aktiivisesti laihduttamaan. Tämä on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö joka toistuu vuodesta toiseen. Kansa, joka hyvällä omalla tunnolla on koko kesän nauttinut jäätelöstä ja grilliherkuista, huomaa yht äkkiä olevansa lihavaa!

Itse kuulun siihen, ainakin mediassa harvinaiseen ryhmään, syömällä lihovat. Minulla ei ole perussairautta tai muuta näppärää syytä selittää kertynyttä ylipainoa. Mielestäni olen oppikirja esimerkki. Minulla on tapana napostella, eikä urheilu maistu.

Juureni ovat syvällä ikuisten lahduttajien suvussa ja pitkään sana laihduttaminen, nosti karvat pystyyni. Suvussamme on laihduttamisen ammattilaisia ja varmaan sellaista konstia ei löydykkään mitä täällä ei olisi kokeiltu. Mummolleni on lääkäri määrännyt joskus aikanaan amfetamiinia laihdutusta vauhdittamaan ja äitini on syönyt sekä kaalikeitot, että lentoemännän kuurit.
Totuuden nimissä on kerrottava, että olen itsekkin kokeillut painonvartijoita ja extravagansa pussikeittokuuria. Pussikeittojen kunniaksi minun on sanottava, että sen jälkeen oli erityisen helppoa vahtia syömisiään, koska mikä tahansa on parempaa kuin pussien syöminen.

Vuonna 2005 tutustuin ensimmäisen kerran paljon parjattuun karppaukseen. En lähde tässä sen enempää kertomaan karppauksesta muuta kuin että minulla se toimii. Pidän hiilareiden tiputtamisen tuomasta energisestä olosta ja hyvinvoinnin tunteesta. Pidän karppauksesta, koska sitä noudattaessa ei tarvitse käyttää keinotekoisia korvikkeita. Pidän hyvästä, aidosta ruuasta ja vierastan ruokavaliossa rasvakkeita, juustokkeita ja korvikkeita. Tässä yhteydessä totean tiedostavani, että myös karppauksessa voidaan käyttää korvikkeita ja muka ruokia. Näin on. Kaikenlaisia ruokavalioita voidaan toteuttaa monella tapaa. Ja kornia kyllä, vaikka arvostan puhdasta lähiruokaa, on minun heikkouteni sokerin, valkoisen vehnäjauhon ja rasvan pyhäliitto.

Mutta miten tehdä kokonaisvaltainen elämäntapa remontti, mistä niin monessa lehdessäkin näihin aikoihin paasataan? En minä tarvitse vinkkejä enkä ruokaohjeita. Tiedän hyvin miten minun tulisi toimia. Osaan korvata hiilarit kasviksilla ja tehdä monipuolisia karppiruokia. Tiedän makean nälän katoavan viikon sisällä. Tiedän olon olevan hyvä ja painon tippuvan kuin itsestään.

Mikä hyvin alkaneen muutoksen kaataa?
Olen miettinyt tätä paljon. Olen aina ollut pullukka. Se on osa identiteettiäni. Peilistä minua katsoo aina vähän lihava nainen. Silloinkin kun olen ollut normaalipainon sisällä. Tuijotan liikaa vaakaa. En osaa olla kohtuullinen. Pelkään että jatkan sukuni jalanjälkiä ikuisena laihduttajana, pelkään ruuan ottavan liian ison alan elämästäni, pelkään muutosta.

Tänä syksynä en halua laihduttaa. En halua asettaa tavoitteita painolle, enkä ravata puntarilla. Olen päättänyt asettaa elämäntapa remontilleni erilaisia tavoitteita sillä pelkkä numero puntarissa ei motivoi minua tarpeeksi.

Haluan olla naisellinen ja löytää tyylini pukeutumisessa. Haluan käyttää kauniita vaatteita ja oppia pukeutumaan väreihin.

Haluan olla energinen, hyväntuulinen ja tasapainoinen.

Haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, riippumatta vaakalukemista, harvoista hiuksista tai sirrisilmistä.

Haluan olla terve.

Haluan että elämäni on minun näköiseni ja että asetan omat tavoitteeni välittämättä muiden indekseistä, käyristä ja normeista.

Olen puhunut!


9 kommenttia:

  1. Oi kun kuulostaa järkevältä tuo sinun tavoitteesi. Tuohon meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Ja jos joskus jättää sen herkun ostamatta/syömättä - niin siitäkin pitää olla iloinen... pienistä asioista syntyy isoja juttuja...

    juuri juteltiin ystäväni kanssa, että kuinka sitä menee kaupan karkkihyllylle hullun kiilto silmissä ostamaan karkkia - oikeasti ei tee mitään mieli - mutta tottuneesti ottaa hyllystä ne vakiot kassiin... ja kun ne on kotona niin syöthän sinä ne....

    kun siinä hetkessä oppisi kuuntelemään itseään eikä aina tekisi niinkuin on oppinut tekemään...

    nim. tunnustan sokeri addiktini!

    VastaaPoista
  2. Totta joka sana. Samaan pyrin minäkin, olemaan sinut itseni kanssa ja samalla pitämään huolta itsestäni. Aina se ei vain ole niin helppoa :( Tsemppiä alkavaan syksyyn!

    VastaaPoista
  3. Juuri pullakahvit juoneena voin sanoa että fiksusti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  4. Taru, sokerista on vaikeampi päästä eroon kuin tupakasta. Tupakalle on sentään korvaushoitoja, mutta mistäs sellaisia saisi sokeriholisteille :-)

    omuli, totta, helpommin sanottu kuin tehty!

    sannikka, pullakahvien jälkeen on helppoa tehdä hyviä päätöksiä. :)

    VastaaPoista
  5. Go Emmo! Todella hyvin sanottu! Jos sitä itsekin sais nää lasten tuomat lisäkilot ja -röllykän pois. Ja sen oman tyylin kun vielä löytäis niin viihtyis omassa nahassa paremmin. Tsemiä! t. hyväskäisten ystävä ;)

    VastaaPoista
  6. Samaa mietin täällä. Painoa on vähitellen tullut viisi kiloa lisää. Sitten toiset viisi. Ulkopuoliset eivät heti tuota huomaa, mutta aamuisin *$#£^£tuttaa kun vaatteet ei mahdu päälle. Ja jos mahtuu, jää vyötärön kohdalle hyllyvä makkara heilumaan. Ei kiva.

    Nyt en ole viikkoon ostanut herkkuja. Ja annoksia olen pienentänyt. Vaaka kertoi silti painon nousseen taas kilon. Ehkä mäkin siirryn samaan ruokavalioon talouden toisen karppaajan kanssa. Se kun on niin helppoa.

    Ja heti kun jauhot ja sokerit jättää, on olo parempi.

    VastaaPoista
  7. Elinarsku, kiitos! T: toinen hyväskäisten ystävä

    Nelsson, niin siinä just käy, paino hiipii ikävästi huomaamatta. Ja sitten yht äkkiä menee kaarteessa ohi ja huomaat että ziisus. Kui tässä näin kävi?!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.