197: Värjätyt reunat

Mitäääh!?!? Skräppäys lukkoni ovat auenneet!! Olen tehnyt jo useamman leiskan putkeen. Ehkä on tekniikka vähän ruosteessa ja tulos ei ihan yllä sille tasolle mitä tahtoisin, mutta hitsi on kivaa taas tehdä.

Tämän kuvan otin jouluaattona 2011, ja pidän siitä kovasti. Olen harjoitellut uuden kamerani käyttöä ja kuvassa on onnistunut bokeh. Eli kuvassa on leikitelty pienellä syväterävyydellä ja valoheijastuu taustalla olevista vesipisaroista hauskasti. Tulostin kuvan myös kalvolle. Itse tykkäsin tästä leiskasta, mutta mies ei.

Taka ajatuksenahan tässä on treenata vuoden skräppääjä kisaan ;-)

Ja osallistun tällä inspiroidu haasteeseen, jossa värjätään: Taustapaperin reunat, valokuvan reunat, journaling-lapun reunat, kuviopaperin reunat... Värjää työstä jonkin osion reunat joko utuisiksi tai selvästi tussaten. Korosta kuvaa tai häivytä paperia - reunojen värjäämisellä voi saada niin paljon kivoja ja erilaisia efektejä aikaiseksi. Käytä maalia, mustetta tai muuta haluamaasi väriainetta!

Tää on mulle ominainen tapa. Harvemmin kait jätän reunat värjäämättä.

Ystävälle

Lumiukko kortti ystävälle. Itse tykkään, vaikka väritys ei ihan perinteinen ystävänpäivä pusi pusi olekkaan.

080: Käytetty

Vanha, kulunut ja käytetty. Tallenna kuvaksi jotakin, mikä näyttää selkeästi käytetyltä ja jo aikansa palvelleelta.

Osallistun inspiksen valokuvaus haasteeseen valokuvalla vanhasta leulustani Vaakusta. Täyttänee ehdot heittämällä. On muuten aikanaan ostettu Tiimarista viikkorahoilla. Sanonpa vaan että siinä on saanuit rahalle vastinetta.

Lankarullia

Mummoni on vanhankansan ihminen. Mitään ei heitetä pois. Ei niin mitään. Hänellä on säästössä varmasti pahvilaatikollinen hedelmäpusseja. Toinen laatikollinen rikkinäisistä vaatteista purettuja vetoketjuja. Lukuisia purkkeja nappeja, kankaanpaloja, luoja ties mitä. Hänen pikkuinen kaksionsa on tehokkaasti käytetty ja näkisittepä verkkokellarin. Mummoni ei nimittäin ole mikään maalaismummo vaan ehta citymummo.
Kun muut menivät pienenä maalle mummolaan, minä menin metrolla Kontulaan.

Mummoni fanaattisesta keräilystä on toisinaan arvaamatonta iloa. Olen saanut upeita pitsejä korttiaskarteluun, muutamia oikeita helmiä retro puolelta, nappeja ja lankarullia yli omien tarpeiden. Ja kalastajan lankaa, sitä en usko enää ikinä ostavani kaupasta.

Minä en ole tullut mummooni. Käyn usein kaappeja läpi ja pistän turhaa kamaa eteenpäin. Syyllistyn kuluttamiseen useammin kuin näillä palkoilla kannattaisi.

Lauantaina järjestetiin leimailutaivas. Se on ihan omilla nurkilla, mutta tänä vuonna osallistuin ensikertaa. 8 euron sisäänpääsy maksulla pääsi tuhlaamaan lisää rahaa. Ehkä päällä oleva flunssa vei pontta sosiaaliselta kanssa käymiseltä, mutta jotenkin saalis oli vaisu. Löysin kyllä ostettavaa (ja paljon ja kivaakin), ei se siitä ole kiinni. Mutta minulle askartelutapahtumien suurinta antia on ollut yhdessä tekeminen. Jakaminen. Inspiroituminen muiden tavasta luoda.

Jotenkin odotin näkeväni innokkaita leimailijoita työssään, koruharrastajia kerääntyneenä yhteen jakamaan omaa innostustaan, mutta sitä ei oikeastaan ollut. Muutamia hyviä demoja kyllä.

Mutta asiaan. Mummoon ja säästäväisyyteen ja lankarulliin. Olen ollut sairas, mutta en kestä olla ihan kokonaan tekemättä mitään. Niinpä olen virkannut. Minulla on englanninkielinen ohje, jonka seuraaminen olisi varmasti helpompaa jos lähtökohtaisesti osaisin virkata, koska en osaa, olen luova. Tekemäni amigurumin osat eivät muistuta kovin paljoa mallia, mutta mummolta saadut pienet lankakerät uppoavat siihen hyvin.
Valmiina on jo kaksi päätä (ensimmäinen oli kovin pieni), vartalo ja yksi jalka.

Keramiikkaa

Koulussa on meneillään myös keramiikan kurssi. Aivan mahtavaa, pidän saven työstämisestä todella. Jotenkin ihanan käsiteltävä materiaali. Vähän kuin huopa, mutta ei yhtään.
Keramiikassa ainut hankaloittava tekijä on sen polttaminen ja lasittaminen. Uunit ovat kovin kalliita ja niiden sijoittaminen kotona on hankalahkoa.
On toki mahdollista käydä polttamassa omat tekeleensä jossain muualla, mutta se taas tuo asiaan liikaa vaivaa.

Yksi tehtävä meillä oli valita luonnon muoto ja valmistaa samanmoinen savesta. Minä valitsin jouluna kuivaamani appelsiinin viipaleen.



Yllättävän hastavaa, mutta hauskaa ja jollakin tapaa mukaansa tempaavaa. Viipaleeni odottaa kuivumista ja raakapolttoa. Ensi viikolla pääsen lasittamaan sen.

Huovutus

Huovutusta

Koulussa meillä alkoi huovutus. Ensimmäinen varsinainen työ oli tehdä jotakin kolmiulotteista kaavan avulla. Ensimmäisestä harjoitustyöstäni piti tulla pöllö, mutta mielestäni se näyttää enemmän hampaalta. Meinaan tehdä sille vielä pitkulaiset kädet ja jalat, tuollaisenaan se on vähän nysä. Jotenkin valju.


Toinen viritys samalla tekniikalla piti olla kissa. Sitten hiiri, mutta lopputulos on minusta vähän näätämäinen. Teen hänelle vielä housut ja takin kunhan tervehdyn.

Nämä on siis huovutettu niin että ensin tehdään kaava. Sellainen softistyyppinen materiaali, kuten vaikka kaupassa myytävät pefletit ovat oivaa materiaalia. Itsekäytin tuossa alemmassa ihan vaan pahvilaatikkopahvia, mutta se ei kestä. Voin kertoa. Tai kestää justiin tuon yhden, mutta ei siitä enää housuja tehdä.

Sitten villaa vaan kerroksittain kieputellaan kaavan ympärille. Kuitusuunnat aina ristiin, kuten muussakin huovutuksessa. Mä tein raitoja hahtuvalangasta. Jos löydän jostain netistä ohjeen, niin linkitän sen tänne. Tai jos oikein innostun niin otan kuvia työvaiheista, mikä oikeastaan olisi aina kovin järkevää.

Tässä linkki yhteen löytämääni ohjeeseen. Ohjeesta poiketen ompelin aukon kiinni villalangalla, jonka jälkeen peitin omepu jäljen neulahuovuttamalla villaa sen päälle. Olen myös neulalla tehnyt yksityiskohtia ja korostanut muotoja.

Ajatukseni lentävät

nyt tänne. Ulkona on kylmä ja kuumetta pukkaa. Mutta onneksi tiedän kevään tulevan. Välillä on ihanaa haaveilla. Lukea matka kertomuksia ja selailla kirjoja. Katsoa ehkä jokunen elokuva.
Katselen muiden ottamia valokuvia ja haaveilen itse ottavani samanmoisia, tunnelmallisia, mutta oman näköisiä.

Ystäväni oli vast ikään Pariisissa. Hän ei sanonut siitä pahaa sanaa. Ruoka oli hyvää ja viini mainiota. Hänen seuralaisensa puhui ranskaa, minun ei. Minulla ei suuria haaveita siitä mitä haluan nähdä. En kaipaa Mona Lisaa, enkä välttämättä halua kivuta ylös eifel-torniin. Mutta haluan nähdä miehen jolla on raidallinen kaulaliina kantavan patonkia. Jos ei muuten, lavastan tilanteen.

Lähde.

Lähde.

Lähde.

Lähde.

Lähde.