Viimeisiä viedään

Terveisiä meiltä. Joulupukki kävi ja toi tullessaan uuden kameran ja putken. Niitä on sitten opeteltu käyttämään. Kaiken muun tekemisen suhteen on takki tyhjä.
Kohta on uusi vuosi. En lupaa mitään. Mutta toivon onnea ja rakkautta koko vuodelle.

Hyvää joulua

Rauhallista ja ihanaa joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Kuvia

Viime vuonna tähän aikaan haaveilin lumikengistä. Nyt metsästä voi vielä löytää suppilovahveroita.




Martta kasvaa aika vauhtia. Se on hyvää seuraa lenkeillä. Iloinen ja tarkkaavainen pentu.

Välillä metsään innostuu lähtemään nelijalkaisten lisäksi myös kaksi jalkaisia. Silloin ei mennä pihalta kovin kauaksi.

kynttilä

Osallistun tällä kuvalla ekaa kertaa elämässäni Makroviikot haasteeseen. Jossa siis tällä viikolla aiheena kynttilä.

Haaveilen opiskelevani enemmän valokuvausta, saisin sen ympättyä varmasti osaksi nykyisiä opintojani jos vain löytäisin jostain sopivia kursseja. Minulla on hyllyssä kirjojakin, ja luen kamera lehteä ja selailen välillä netistä josko olisi sopivia kursseja tai jotakin. Yleensä selailulla on se hyvä puoli että innostun. Kuvaan ja säädän. Ja vaikka en opiskeluiden suhteen tullut hullua hurskaammaksi niin opimpa taas jotakin uutta. Säätämällä. Valokuvaus urani etenee siis hitaasti mutta varmasti!

Jalat

071: Jalat Osallistun seuraavilla kuvilla inspiroidublogin valokuvaushaasteeseen.




Piti ottaa oikeen useampi kuva pennun valtavista tassuista. Omat jalkani ikuistin villasukissa. Talvisin ei käytännössä muita sukkia tule edes pidettyä.

Itsenäisyyspäivänä meillä oli lunta. Olin silloin kiireinen keittiössä ja ajattelin että ulkoilutan kameraani huomenna. Huomenna lumi jo oli mennyttä. Pitäisi aina muistaa tarttua hetkeen. Huomenna voi jo olla liian myöhäistä.

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Sain mahtavan hyvän idean Paapiin blogista. Olen hyvä äiti ja askartelen lasten kanssa sokeri linnoja. Tietenkään meiltä ei kaapista löytynyt sellaista valmista sokerikuorruteliimaa joten väännettiin itse tomusokerista. Mies toki yritti ehdottaa erikeeperiä, mutta ei kelvannut.
Itse teko prosessi oli ainakin lapsista hauskaa. Nuorimmainen lähinnä söi "liimaa" ja rakensi hampurilaisia kolmesta sokeripalasta, vanhemmat lapset saivat jo ihan linnojakin aikaiseksi. KAikki neljä joka tapauksessa keskittyivät rakennus prosessiin erittäin tarkkaavaisina.


Näppäränä äitinä en tullut ajatelleeksi linnojen siirtämistä. Ja kun liima ei tosiaan ollut mitään erikeeperiä niin siirtovaiheessa linnat kokivat erinnäisiä vaurioita.
Vauriot viimeisteli vielä se että nuorin poika kolautti tarjottimen lattialle. Pieni itkuhan siitä seurasi, tietenkin.

Mutta eipä hätää. Nokkela äiti lykkäsi kaikki linnan rauniot pataan ja keitti lapsille lohdutus toffeeta. Maukasta, mutta ah niin äkkimakeaa.


Adventtikynttilän jalka on koristeltu sammaleella, kuivatuilla appelsiinirenkailla ja kanelitangoilla.
Itsenäisyyspäivän muita makeita herkkuja. Marianne tryffelit ja valkosuklaa-pipari-tuorejuusto tikkarit. Aivan mainio makuyhdistelmä muuten.


Suolaisetherkut unohdin kuvata, mutta kehuskelempa hieman silti. Graavasin lohta ensimmäistä kertaa elämässäni ja hyvin meni! Leivoin itse limppua ja tein näkkäreitä, alla kuva.
Kaiken kaikkiaan oli mukava ilta. Kiitos vieraille, onnea Suomelle itsenäisyyspäivän johdosta ja eläköön suvaitsevaisuus!

Viherpeukalo

Käytiin muutama päivä sitten lasten kanssa metsässä hakemassa vähän materiaaleja joulukoristeluihin. Vaikka ulkona ei joululta vielä näytäkkään niin parhaamme tehdään että joulumieli saadaan sytyteltyä. Ja ihan hauskaa lasten kanssa oli kukka-asetelmaa tehdäkkin.
Turvallisyys syistä asetelmassa palaa led-kynttilä.


Meillä on tuollainen perinteinen adventtikalenteri mihin joka päivä tulee uusi hahmo. Sen koristukseksi tuotiin kaksi pientä kuusta juurineen.

Huomenna meille tulee ystäviä itsenäisyyspäivän viettoon. Menu on jo mietitty ja osa ruuista tekeytyy jääkaapissa. Kohta ruvetaan näkkileivän leipomiseen lasten kanssa. Kivaa valmistella huolella ja antaumuksella. Toivottavasti makukin menee nappiin.

Jouluherkkuja

Vaikak blogini oikeastaan on tälläinen askarteluelämää koskeva niin tykkään välillä puuhailla myös keittiön puolella. Etenkin herkkujen parissa. En ole kovin taitava leipuri, tai sanotaanko ettei hiiva ole ystäväni, joten kovin kummoisia pullia ei näissä kätösissä synny.



Marinoidut päärynät (ohje kotivinkin jouluherkut lehdestä)
3-4 päärynää (löysin kaupasta kotimaisia päärynöitä!)

Liemi
1 appelsiinin kuori
1/2 dl appelsiini mehua (en juuri mittaillut, kunhan puristelin koska luin että puolikkaan appelsiininmehu))
2cm:n pala raastettua inkivääriä
1/2 vanilijatanko (halkaistuna)
2 dl ruokosokeria (käytin perusluomusokrua)
1 dl valkoista balsamicoa

Kuori ja halkaise päärynät, poista siemenet ja pilko.
Sekoita liemi ja keitä 2-3 minuuttia. Kaada liemi päärynöiden päälle. Siirrä purkki jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneen lämpöön, anna makujen tasaantua seuraavaan päivään. Nauti juustojen kera.

Lisäksi kuivattelin koristeeksi appelsiinirinkuloita.

Tässä tulee vielä ohje ökysuklaaherkkumakeisiin. En kerennyt ottaa kuvaa kun herkut menivät parempiin suihin. Ohje on täältä ja kuva.

RockyRoad

Tarvitset:Maitosuklaata
Suolapähkinöitä
Suklaapatukoita
Digestive-keksejä
Vaahtokarkkeja
Kuivattuja aprikooseja

1. Sulata suklaalevy mikrossa. Murusta kaikki ainekset rouheiksi paloiksi kulhoon sekaisin.

2. Kaada kuuma, sulanut suklaa sekaan ja sekoita nopeasti ainekset sekaisin. Kaada seos laakeaan vuokaan leivinpaperin päälle ja levitä se tasaisesti. Laita jääkaappiin

jähmettymään n. 20 min ajaksi.

Voin kertoa että on hyvää.

Puusukset meets Ikea

Tehtiin miehen kanssa yhteistyössä tälläinen lamppuviritelmä. Vanhat sukset mies bongasi jo vuosi sitten kierrätyskeskuksesta ja aika nopeasti viresi idea tehdä lamppu. Yksinäinen suksi onkin pyörinyt olohuoneen nurkassa jo aikasta pitkään ja eilen vihdoin saatiin aikaiseksi duunata se valmiiksi. Minä toimin lähinnä työnjohtajana ja liitin pari johtoa paikoilleen.



Talo on ulkoapäinkin saanut valoa ylleen. Jotenkin täytyy tasapainottaa tätä pimeää talvea. Tänänn kaivan kameran naftaliinista alan kuvata. Jos vaikkasaisin aikaiseksi Joulukuunpäivät minialbumin. Vielä ei ole myöhäistä!


- emmo -

Intohimona skräppäys

Tänään aukesi ilmoittautuminen intohimona skräppäykseen. Oikeasti ajallisesti tuo ei oikein meinaa sopia minulle, mutta pistän sopimaan. Ei meinaan ole ihan turhat workshopit. Ilmoittaudun kumpanakin päivänä yhteen workshoppiin niin jää sitten vielä aikaa vaihtaa kuulumisia ja tehdä ehkä jotain omiakin leiskoja valmiiksi.

Järjestetäänköhän viikonlopun yhteydessä enää vuoden skräppääjä kilpailua?

Nähdään kuitenkin, vanhat ja uudet tutut!

Huomasimpa sitten itsekkin että tänä vuonna Intohimona skräppäys järjestetään Jyväskylän lähellä, Laukaassa. Luulin hetken lähteväni Tampereelle.

Uusi yhteisö

Olettekos jo huomanneet tälläisen paikan kuin Fiskarettes?

Sivuilta kopioitua:

Fiskarettes on sivusto, jossa askartelun ystävät voivat kokoontua ideoimaan, inspiroitumaan ja tekemään. Fiskarettesit ovat Fiskarsin ja askartelun lähettiläitä.

Miksi tällaisia lähettiläitä on?

Haluamme tutustua ja keskustella ihmisten kanssa jotka käyttävät tuotteitamme! Haluamme kuulla mitä Sinulla on sanottavaa uutuustuotteistamme ja muusta tuotevalikoimastamme, millloin olet aloittanut askartelun ja kuinka intohimosi siihen on kasvanut! Haluamme tuntea teidät askartelijat – äidit, isoäidit, kotiäidit, työssäkäyvät naiset ja luovat miehet (kyllä, olemme tavanneet heitäkin!).

Haluamme tietää mistä pidät, mitä rakastat ja mitä vihaat. Mutta ennen kaikkea haluamme tarjota Sinulle ympäristön, jossa voit vaihtaa kokemuksia askartelusta, jakaa intohimosi, esitellä luovuuttasi ja jakaa tietämystäsi. Vastaavasti haluaisimme Sinun jakavan tämän foorumin muiden askartelijoiden kanssa. Näin teemme askarteluyhteisöstä idearikkaan!

Rekisteröi oma profiilisi ja tule Fiskarettes-yhteisöön!

Käykääpä kurkkaamassa.

069: Johto/kaapeli

Tässä teknisessä maailmassa johtoja tuntuu olevan kaikkialla. Saatko tallennettua kaapeleihin keskittyneen muiston hieman erilaisen valokuvan muodossa?

Siirsin tietokoneen paikkaa olohuoneessa ja yllä oleva inspiroidu-blogin teksti jotenkin välähti tajuntaani. Johtoja on nykyisin ihan älyttömästi. Joka paikassa. Tuntuu ettei ilmankaan oikein tule toimeen. Onko tässä edes mitään järkeä enää?


Tälläisillä kuvilla siis tällä kertaa mukana.

Isompaa askartelua

Olen viime päivät kuluttanut saunan kylpyhuoneessa hioen ja maalaten. Ostin kierrätyskeskuksesta kympillä mielestäni aika ruman kaapin, mutta näin siinä jotain potentiaalia. Meillä on aika paljon 70-luvun viilutettuja huonekaluja, mutta osan pinta on ajan kanssa ottanut osumaa ja muutenkin on sellainen kausi meneillään että haluan vähän selkeämpää ja jotenkin graafisempaa. Heh heh. Kovin selkeää ja graafista meidän kodista ei saa tekemälläkään, mutta edes hiukan sinne päin.

Lähtötilanne oli tämä: valkoinen kaappi ja siniset ovet.

Kuumailmapuhaltimen avulla rapsuttelin maalit pois.

Ja maalasin puolihimmeällä mustalla kalustemaalilla.

Sisäpuolelta maalasin kaapin valkoiseksi ettei se olisi niin pimeä. Siinä se nyt on, meidän uusi pelikaappi. Vetimet vielä puuttuu. Ja villinä visiona mulla on tehdä kaapin oveen tapetin jämistä pieni puu. Mutta se saa odottaa hetken.

Toinen obstaakkeli joka sai maalia pintaansa oli tälläinen vanha liukuovellinen kaappi. Meillä oli näitä itseasiassa kaksi, mutta ne on jo pitkään olleet vähän epäkäytännölliset (ja rumat). Minä maalasin ja isäntä pisti pyörät alle. Melkeen kuin uusi!



Television päällä on kuvasarja jonka valokuvasin kouluprojektia varten. Ostin kuville harmi vaan liian pienet kehykset. Täytyy paremmalla ajalla etsiä isommat.

Tälläinen huonekalujen uudelleen maalaus on ihan kivaa ja edullista. Se vaatii tosin perheen joka ei halua kuukauteen saunoa (tuolien ja kaappien hiominen ja maalaus vei yllättävän kauan, etenkin kun inspiraatio välissä lopahti...), miehen joka uskoo epämääräisiin projekteihin (sanoi tosin tuolien kohdalla että jos ne valmiina on sitten tosi rumat niin pakko niitä ei ole keittiöön ottaa) ja intoa siinä kohtaa missä ei ole osaamista.

Että tälläistä tällä kertaa.
- emmo -

Puhelimia

Mies teki tälläisen pienen teoksen meidän seinälle. Eli ruuvasi vanhat puhelimet allekkain seinään. Hauska juttu mielestäni.

Sisustusta jatkuu

Otimpa kuitenkin muutaman keittiö kuvan. En edes viitsinyt alkaa lavastaa tiskipöydän puolta. Kun perheessä asuu 2 kissaa, 2 koiraa, 4 lasta ja kaksi käsillään tekevää aikuista niin se tarkoittaa sitä että elukoiden ruokaa on aina näkyvillä (piilotin juuri pussin sian korvia koiranruoka tynnyriin.), lasten piirustuksia ja askarteluita on joka paikassa, ja aku ankkoja, parittomia sukkia, yksinäisiä legoja ja muuta rojua. Aikuisten projektit lojuvat kaiken muun seassa. Tästä vielä joskus tulee joku makea juttu tyyppisiä töitä on vähän siellä ja täällä.

Keräilen kaikkia hassuja purkkeja, jos ette arvanneet. Liitutaulu on meillä kovassa käytössä, mutta tuollainen tarra ei tunnu oikein kestävän sitä. Harkitsen liitutaulumaalilla jonkin sortin epämääräisen nelikulmion maalaamista tuon tilalle.

Mustat tuolit ovat kaikki erilaisia, mutta mielestäni se ei haittaa. Yhtenäinen väri sitoo ne toisiinsa riittävän hyvin. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon ärsyttävän lyhyen pöytäliinan. Tuolien takana näkyy vähän isoa puista arkkua. Se on ostettu armeijan ylijäämä kaupasta ja on jonkin sortin aselaatikko. Se toimii meillä kierrätysvarastona. Tyhjät pullot ja peltipurkit odottavat siellä jatkoon pääsyään. Sen vieressä on isustuselementtinä kiva violettikoiranruoka pussi ja iloisilla keltaisilla kirjaimilla koristettu musti ja mirri tynnyri sulkee sisäänsä toisen samanlaisen Eteisen vanhassa omelukonekaapissa sijaitsee kolmas isopussi, kissan ruokaa).

Mies sai hyvin ansaitun isänpäivän kunniaksi zengrow -pöytäpuutarhan. Kasvit tuntuvat viihtyvän siinä hyvin. Leivänpaahdin on tuollaisessa vanhassa hartvalin laatikossa. Valaisimet on k-raudasta, idea bongattu jostain sisustuslehdestä kesän kuluessa. Helppo oli tehdä, laitoin miehen sähköhommiin!

Sisustaja.

Olen taas aktivoitunut tän kämpän kanssa. Kunnostin vanhoista pinnatuoleista meille keittiöön uudet tuolit hiomalla ne ja sipaisemalla päälle mustaa maalia ja ompelin uuden verhon Marimekon Puutarhurin parhaat kankaasta.

Samalla kertaa ostin keittiön pöydälle vaha-kankaisen pöytäliinan. Koska kuten aijemmin jo todettua, huolellisuus ei ole hyveeni, en mitään mittaillut pöytäliina kangasta ostaessani niin ostinpa sitten metrin liian lyhyen. Pöytä sentään peittyy, mutta liina ei oikein pysy paikoillaan. Kuinka näppärää.

Nyt työn alla on kierrätyskeskuksesta kympillä ostettu vanha kaappi jonka maalaan mustaksi. Meinasin harkita maalaavani ovet liitutaulumaalilla, mutta en vielä ole aivan varma. Saman mustan maalipinnan tulee saamaan vanha viilutettu liukuovi kaappi joka on palvellut uskollisesti tv-tasona. Kunhan kerkeän. Laitan kuviakin kunhan siivoan. Kunhan kerkiän.

Nyt innostuin vielä etsimään olohuoneeseen uutta tapettia. Löysin ihania. Kaikki eivät sovi meille, mutta ainahan saa fiilistellä. Eikö?





Että sellaista tällä kertaa. Sisustus unelmia. Tuo puutapetti oli muuten se joka ehkä voisi muuttaa meille.