Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Aurinko

Tänään paistoi aurinko. Aina ei muista että kevät tulee joka vuosi. Pilkahdus auringosta auttaa muistamaan. Kumpa aurinkoa voisi laittaa talteen ja siemailla pieninä annoksina aina tarpeentullen! Minulla olisi usein tarvetta pienelle auringolle, sisäisesti nautittuna, kolmen tunnin välein.




Vieraita kieliä.

Tein tämän leiskan inspiroidu-blogin haastetta silmällä pitäen, mutta en ole varma meneekö tämä ihan täsmällisesti haasteen alle. Mutta eniten minua on inspiroinut tätä leiskaa tehdessä Paperiliittimen Riikka. Tässä on käytetty gessoa ja akryylimaaleja ja vähän suihkutti päälle glimmermistiä ja lakkaa. Sitten on siirtokuvia, nauhaa ja teippiä. Laitoin pinkkiä rikkomaan vihreä mustaa värimaailmaa. Otsikon ompelin kiinni, koska noissa on huono liima.


Törmäsin viime päivinä tilanteeseen jossa skräppäämiseni kyseenalaistettiin, tai sitä pidettiin outona, tunkeilevana. Mietin sitä miksi skräppään. Mun leiskat ei aina ole kovin mukavista aiheista, eikä ehkä edes visuaalisesti kovin kauniita. Mutta ei mun kaikki muistotkaan ole.

Tätä leiskaa tehdessä koin turhautumista ja pahaa mieltä. Ärsyynnyin, luovutin ja toivon mukaan annoin itselleni luvan lakata yrittämästä. Leiskaa työstäessä isken ne käsillä olevat tunteet paperille. Työstän niitä tunteita samalla kun teen. Mun leiskojen ei ole tarkoitustaan avautua katsojalle kaikissa merkityksissään. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kauniimman leiskan. Sitten kun aika on tehnyt tehtävänsä.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Tänään tein

Karvahatun. Oli työlästä lähteä. Inspiraatio nollissa.
Mutta kannatti. Viimeistään kädet saippuassa muisti miksi tuli. Kiitti vaan koulukaverit.



-Tälläisiä miettii Emmo-

Äitinsä poika

Tein tän leiskan erään matsin jälkeen. Poikani on yhtä kiivas ja itsepäinen kuin allekirjoittanut itse!
Näen hänessä paljon itseäni. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Tässä on käytetty sekalaisia materiaaleja. Basicgreyn Basic sarjaa, sassafrass lassia, teippejä, dymoa, koristelaatikon pohjalta löydettyjä hiluja. Akryylimaalia.
Olisin tyytyväisempi jos olisin onnistunut saamaan otsikon tiiviimmin. Tai jotenkin leiska levisi ehkä vähän liikaa. Mutta tää oli fiilis skräppäystä. Taas.

perjantai 24. helmikuuta 2012

199: Väritetty valokuva

Osallistun seuraavalla värikylläisellä leiskalla inspikseen. Kun kuva on vähä värinen, niin leiskassa uskalsi vähän irroitella. Väritin photarilla.

Joskus kuva kaipaa ihan vähän lisää väriä, pikkiriikkisen, hitusen. Värjää valokuva kauttaaltaan tai korosta siitä jotakin kohtaa. Parhaiten tämä toimii tietenkin mustavalkoisessa valokuvassa, mutta miksei muuallakin. Mikäli olet tarkka happovapaudesta, muista ottaa tämä huomioon!

Tästä tuli vähän tämmöinen. Jotenkin kun tuo paperi oli jo niin haastava. Värikäs ja hassun muotoinen. Niin menin ihan jäihin. Tuo paperi on ollut minulla jo jonkin aikaa ja itse asiassa tykkään siitä. Mutta jotenkin se vaan on hirmu haastava. Että miten sitä käyttäisi. Kun jos tuollaisen muotoon leikatun silppuaa, niin onko se sitten järkevää. En tiedä koska olen ruvennut miettimään sitä mikä on järkevää.
Tää on ehkä tälläinen kriisi leiska.
Että voiko ihminen skräpätä ilman suuria yksivärisiä pintoja. Ja onko noi kuuset hauskoja vai ihan vaan mauttomia. Sitäkin kokeilen nyt. Kun olen nähnyt niin hauskoja leiskoja missä skräpätään vaan sillä mitä sattuu askartelupöydällä lojumaan. No minullahan sattuu lojumaan vaikka mitä, eri asia sitten on että näyttääkö se hyvältä sivussa. Pöydällä lojui myös musta akryylimaali. olisikohan pitänyt antaa sen laulaa?

Minulla on nyt vähän se meininki että antaa tulla mitä tulee, kunhan tulee! Kokeilen vähän että missä mennään ja mikä tuntuu omalta.

Tässä on kuviopapereiden lisäksi käytetty rub oneja, vähän huovasta leikattuja kuusia ja ups. Ei muuta.

Arvonta

Blogissani lähenee 30 000 kävijän rajapyykki ja ajattelin että se olisi sopiva etappi jota juhlistaa arvonnan merkeissä.
Arvon 30 erilaista paperia ja jotakin pientä härpäkettä sekä jonkin pienen itse tekemäni jutun. Osallistua voit niin että teet jonkin askartelun tai käsityötuotteen joka kuvaa sinua. Tyyli ja tulkinta vapaa. Kun työsi on valmis postaa se blogiisi ja linkitä kuva alle. Työ voi olla mitä tahansa villasukista skräppisivuun, mutta sen tulee olla uusi ja ennen näkemätön!
Jos et omaa blogia, voit ladata kuvan jollekkin ilamiselle kuvapalvelimelle, vaikkapa aijaa.comiin ja linkittää kuvan niin.

Ja jottei olisi niin helppoa tämä, niin laitetaan nyt sellainen vielä, että mainostamalla arvontaa omassa blogissasi saat kaksi ääntä.

Voittaja arvotaan 6.3.2012. Että jää vähän aikaa näperrrellä. Toivottavasti jokunen inspiroituu!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Mummolassa


 Miehelläni on ihana mummola. Mummo on nauravainen ja koko talo on jotenkin hyväntuulinen.


 Mummo on hämmentynyt kun kuvaan. Pistorasiaa. Mutta minusta sekin on hauska. Ja vähän sympaattinenkin.

Vähän joskus kutkuttaisi asua oikeasti vanhassa talossa. Sellaisessa pienessä hassussa talossa. Missä olisi seinätkin vinossa. Ja jalkojen alla oikeaa puuta. Ja puiset ovet ja vinossa olevat keittiön kaapit. Sellaisessa talossa olisi kiva asua millä olisi tarinoita kerrottavana. Vaikka onhan tässäkin jo, niitä tarinoita mitä itse teemme.

Mummo on kertonut että tapetit valittiin aikanaan muutamasta eri vaihtoehdosta. Oli rakennusmiehillä kuulemma ollut mukanaan muutama tapetin kuva. Niistä sitten valittiin. Ja hyvät valittiinkin kun samat tapetit ovat kestäneet 50-vuotta. Makkarin kukkatapetti tosin taitanee olla uudempaa vuosikertaa.


Huonekaluillakin on omia tarinoitaan kerrottavana. Hassu vaaleanpunainen penkki on ostettu aikanaan huonekaluliikkeestä jonka yläkerrassa mummo perheineen asui vuokralla. Se on vartavasten maalattu tähän "uuteen" keittiöön. Mummo on aikamoinen väri iloittelija.
Keittiö on sympaattinen. Tänä vuonna tehty putkiremontti on kaikessa käytännöllisyydessään hieman näkyvähkö. Värimaailma on kuitenkin autenttinen. Sekoitus tylyä ja sympaattista. Eriparista ja kuitenkin yhteensointuvaa.


Mummolassa on leluja. Osa mieheni lapsuudesta, osa vanhempia, osa uudempia. Kangaspuut mummolla on askarteluhuoneessa. Saatiin poppana kotiin viemisiksi.


Taisin vähän hullaantua mummolaan. Olisimpa itsekkin yhtä iloinen mummo!

082: Kuva johon voi kirjoittaa

Osallistun Tällä kuvalla inspiroidu blogin kuvahaasteeseen. Aijon aivan varmasti myös skräpätä tämän aiheen tiimoilta. Ja blogata hieman lisää. Lisäsin kuvaan vinjetointia kun se kaipasi mielestäni kehystämistä. Alla eri versioita.




Ota valokuva siten, että sommittelet siihen tilaa tekstiä varten. Mieti kuvaa ottaessasi, että mihin kohtaan voisit kirjoittaa siihen liittyvän tarinan. Ajattele siis skräppäystä jo kuvaa ottaessasi!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Terveisiä hiihtolomalta!

Olemme loman vietossa Himoksella. Mökki on pieni ja vähän rähjäinen. Sotkuisuus on perheemme ominaisuus, mutta sopii hyvin mökin muuhun habitukseen.




Vessa on ainut suljettu tila. Tässä on puolensa. On kohdattava itsensä ja perheensä. Toisaalta ei voi olla halutessaankaan kohtaamatta. Ei edes ensimmäisenä aamuna klo 5:16 pysty väistämään kysymystä: koska mennään laskemaan?




On kuitenkin sanottava että lomailu kotosuomessa on antoisaa. Tänään kävimme syömässä hirvikartanossa ja syötimme tomaatteja Matille. Jorma oli vähän jurompi. Kumpikin olivat hirviä. Kuinka moni pääsee Thaimaan lomalla kosketuksiin hirvien kanssa?! Aivan.
Minusta on mahtavaa olla turistina kotimaassa. Suosittelen kokeilemaan. Ihanan avartavaa ja opettavaista.




Oli loma sitten Suomessa tai ulkomailla niin sen kruunaa ripaus luksusta. Olkoon se tässä tapauksessa kylppärin nurkassa nököttävä poreamme.



vielä kuva matkakoirastamme Martasta.



-Tälläisiä miettii Emmo-

maanantai 20. helmikuuta 2012

Koiria

Oltiin isännän ja koirien kanssa lenkillä yksi päivä. Rämmittiin polvia myöten hangessa ja nappasin muutaman kuvan kin peuhaavista koirista.
Talvessa on puolensa. Haaveilin koko viime talven lumikengistä ja nyt vihdoin hankin sellaiset. Kuvittelin liitäväni kevät talvisessa auringon paisteessa hangen päällä. Kepeästi ja ilmavasti.
Nyt tiedän paremmin. Lumikenkä ei pysty pitämään punkeroa puuterilumen päällä. ihme juttu.






Tämä kuva on napattu olohuoneen ikkunasta. Hirvi taitaa asustella ihan kulmilla, sen verran usein se on tuossa pellolla.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

valokuvauskussista

Olen kevään aikana osallistunut Helsingin kameraseuran järjestämälle valokuvauskurssille. Voin suositella kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille, erityisesti jos omistat järkkärin ja haluat saada siitä enemmän irti.
Joka kerta tulee kotitehtäviä jotka katsotaan yhdessä läpi seuraavalla kerralla. Mielenkiintoista kaiken kaikkiaan. Mulla on kamerana Canonin 60D ja eniten käyttämäni objektiivi on 1,4 50mm. Haaveissa siintää toki muutama muukin kiva objektiivi, mutta toistaiseksi budjetti ei anna myöden. Lottovoittoa odotellessa.


Tuppaan yleensä sommittelemaan vaakaan, tässä leiskassa hain pystysommittelua. Selkeästi vaikeampi minulle. Ehkä kun olen itsekkin enempi sellainen vaakaan leviävä. muhahaa!
Olen myös yrittänyt sotkea eri valmistajien papereita ja juttuja keskenään. Kun helposti tulee valittua yhtä ja samaa. olen myös tykästynyt isoon kerroksellisuuteen joka ei ehkä valokuvista välity niin, mutta skräppäyskansioni on asiasta erittäin vakaata mieltä.
Käytin tässä myös tarroja, mikä on mulle jokseenkin vaikeaa.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Kummipojalle

Kummipojalle Lappeenrantaan lähti myös ystävänpäiväkortti. Samantapainen taisi löytää tiensä myös Vilijonkan taloon. Näissä on paperina Tim Holzia ja Sassafrass Lassia. Ja tekstin alla vähän teippiä. Paperit oli nimeltään jotain indie girl, tai muuta kesäistä, mutta mielestäni sopivat hyvin myös lumiukon kaveriksi.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Leiska 100

Tallenann kuvat koneelle mielikuvituksellisesti nimeämällä ne leiska1, leiska2 jne. Samoin teen korteille ja muille obstaakkeleille. Tässä on leiska100. Ja leiska100a.


Olen muuten hirmu tyytyväine, mutta tuo teksti "meidän pellolla asuu" erottuu vähän huonosti. Mutta tuo peuran pää. Oih! Tykkään siitä! Muutenkin jotenkin olen ihan liekeissä. Tykkään taas skräppäyksestä! Ihan kun tapaisi vanhan ystävänsä sattumalta kadulla ja menisi kahville ja kaikki jatkuisi siitä mihin jäätiin.

torstai 16. helmikuuta 2012

Sienipusseja


Tein lahjaksi yhdelle ystävälle tälläisiä pusseja. Hän on ahkera sienimies, joten ajattelin nämä siihen, että hän täyttää ne kuivatuilla sienillä ja antaa lahjaksi. Vähän on sesonki ohi, mutta elämässä on välillä isompiakin mutkia matkassa kuin sienipussien täydellinen ajoitus. Meneehän ne sitten ensi syksynäkin jos nyt on jo kaikki syöty. :)

Siinä on siis teippikiinnitteinen sellofaanipussi joka on tarkoitus niitata tuon pahvi härpäkkeen sisälle kiinni. Takana lukee "kotimaisia käsinpoimittuja metsäsieniä".

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Koulun diskossa

On nostalgista. Voi sentään. Korvissa soi wind of change ja eternal flame. Vaikka nykyisin ne taitaa oikeasti soittaa Risto Räppääjää ja smurffeja. Kahviossa sentään sai fiilistellä omilla nuoruus muistoillaan.
 Olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa koulu ja kotiyhdistyksen hommissa. Minä olin kahvilan täti ja Tane toimitti portsarin roolia. Menin pakotettuna kun sain sähköpostin että jos ei vapaaehtoisia löydy, niin disko jää pitämättä. Mielessäni oli tuskainen parituntinen tekopirteää hymyä lapsen hien leijallessa ympärillä ja korviahuumaavan mekkalan ja sokeripöhön täyttäessä tilan. Olin väärässä. Minulla oli hauskaa.

Diskoa varten minua pyydettiin leipomaan. Mokkapalatovat kuulemma kuuminta hottia 1-4 lk keskuudessa, joten urheasti sitten leipaisin neljä pellillistä piirakkaa. En yleensäkkään ole niittänyt mainetta jauhopeukalona, enkä tehnyt poikkeusta tässäkään tapauksessa. Poikani 7v tokaisi mokkapalat nähdessään -Äiti, ne nauraa sulle!.

Rujosta ulkonäöstään huolimatta Kaikki leipomukseni menivät kaupaksi ja hyvää kuulemma oli.



Leivonnaisten lisäksi buffassa myytiin karkkia ja naksusuodatinpusseja. Lapset ovat sympaattisia hahmoja.On hämäävää onkin että joku maksaa 50 senttiä ja itsellä on vaan se 2 euronen. Ja viisikymmentä kuulostaa paljon isommalta kuin kaksi. Ja se vasta olikin pulmallista kun ei millään uskalla sanoa mitä haluaa. Loppupeleissä uskon kuitenkin että kaikki pienet asiakkaat saivat haluamansa, kaikki kadonneet lompakot löysivät omistajansa ja tädin keksimät ostorajoitteetkin nieltiin mukisematta.