Tällä viikolla skräppäys tyyliään meille esittelee
Helena. Hänen töihinsä tutustuin CSI-haasteen kautta ja ihastuin hänen omaperäisiin, luoviin ja kerroksellisiin töihinsä. Helenan artikkelissa on paljon hyviä vinkkejä skräppäystä aloitteleville, puhumattakaan inspiraatiosta, jota hänen töistään ei voi olla saamatta! Jos et vielä ole kokeillut mixed mediaa, niin näiden töiden jälkeen on viimeistään pakko kokeilla!
This week’s
quest is Helena. I got to know her work from CSI-challenge. I love her
personal, creative and layered work. She wrote many good advises for
scrapbookers and I got so inspirited from her work!So if you
haven’t try mixed media yet, now is the time!
Olen Helena, Helsingistä Roomaan yli 30 vuotta sitten muuttanut skräppääjä
ja valokuvauksen harrastaja.
I'm
Helena, a scrapbooking and photography addict who move from Helsinki to Rome
some 30 years ago.
Törmäsin sattumalta skräppäykseen vuonna 2005 netissä surffaillessani ja
olen skräpännyt siitä lähtien eli n. 7 vuotta.
I
stumbled onto scrapbooking by chance back in 2005 surfing the Internet and have
been scrapping for the past 7 years.
Käytän leiskojeni luomiseen mixed mediaa, tyhjää tilaa ja ompelukonetta.
My
layouts include the use of mixed media, white space and a sewing machine.
Kun Minna pyysi minut vieraakseen tänne, jouduin oikein miettimään, mikä on
minun skräppäystyylini. Sille tuskin löytyy mitään yhtä nimeä, vaan sitä voi
parhaiten kuvata sillä, mitä käytän useimmissa leiskoissani eli mixed media
-tuotteita, tyhjää tilaa ja ompelukonetta. Rakennan myös 90 prosenttia sivuistani
yhden valokuvan ympärille.
When
Minna asked me to be her guest here, I had to think really hard what my
scrapping style is. I came to a conclusion that there is not one definition for
it, but I guess my signature style is best described with what I use creating
my layouts which is mixed media, white space and my sewing machine. And
probably 90 % of my pages are single photo layouts.
Mixed media -tuotteita on valtavasti. Minä käytän niistä useimmiten gessoa,
akryylimaaleja, suihkeita ja mistejä, musteita, modeling ja structure -pastoja,
gel mediumia, découpage-liimaa, alkoholimusteita, vesivärjeä, tusseja ja
värikyniä. Välineinä käytän sekä ostettuja että “kotitekoisia” sabluunoita ja
maskeja, suteja ja pensseleitä ja usein vanhoja luottokortteja, kuplamuovia, kakkupapereita,
kirjan sivuja ja kaikkea mahdollista, jolla saa erilaista pintaa ja tekstuuria.
There
are tons of mixed media products on the market. I use most often gesso, acrylic
paints, sprays and mists, inks, modeling and structure pastes, gel medium, Mod
Podge, alcohol inks, water colors, pigment and artist pens and wax pastels (Neo
Color). I also use homemade templates and masks as well as those bought at a
store. Brushes, palette knives and old credit cards are good for spreading
gesso and paints, and I use bubble wrap, doilies, book pages and whatever I can
find to create depth and texture on my pages.
Tyhjä tila (white space) ei välttämättä ole kirjaimellisesti tyhjä. Se on
tila, joka keventää sivua, ja ohjaa
katsojan huomion olennaiseen sisältöön eli useimmiten kuvaan. Muistan, kuinka
skräppäysharrastukseni alkuvaiheissa minun oli vaikea jättää tyhjää tilaa.
Yritin kaikin tavoin täyttää sen, minkä tuloksena sivuistani tuli usein
raskaita ja vaikeasti hahmotettavia.
White
space is not literally white and not necessarily empty space. It's a space
which gives breathing space and directs the eye to what is important on the
page which on a scrapbooking page is usually the photo. I remember when I
started scrapbooking that I had a hard time leaving white space on my pages
which therefore resulted in heavy and cluttered layouts.
Ompelukonetta käytän jokaisessa leiskassani. Mitä vinommat ja hullummat
ompeleet sitä iloisempi olen! Käytän ompelua myös elementtien kiinnittämiseen.
Suihkeet, gesso ja maalit tekevät usein paperista hyvin painavan ja ompelen
yleensä leiskani kiinni toiseen paperiin. Käytän tähän sellaista kuviopaperia,
joka ei miellytä minua tai josta olen kasvanut ulos. Itse asiassa käytän
erittäin vähän kuviopaperia sellaisenaan, vaan peitän sen gessolla, maalilla ja
suihkeilla. Joskus
ompelen myös käsin.
I use
my sewing machine on every layout. The more crooked and crazy the stitching the
happier I am! I also use the sewing machine to stitch the elements to the page.
The paper gets really heavy with the use of mists, gesso and paints and to
avoid the warping I stitch my layout onto another patterned paper. Usually it's
a paper I don't like anymore. Actually I use vary rarely any patterned paper as
such but cover it with gesso, paints and mists. Sometimes I also hand stitch on
my layouts.
Tyylini on kokenut monia muutoksia. Aloitin hyvin yksinkertaisella ja
puhtaalla tyylillä, jossa kaikki värit sopivat aina hyvin toisiinsa. Sen
jälkeen siirryin erittäin monimutkaiseen ja sanoisinko ylirikkaaseen tyyliin,
jota hallitsivat kuviopaperikerrokset, revityt reunat, distressaus ja
leimaaminen, mutta en pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivuihini. Olin
vakuuttunut, että oli olemassa jokin tietty “oikea tapa” skräpätä ja
turhauduin, koska en hallinnut sitä. Minua vaivasi myös kauhea tarve säilyttää
muistoja ja sisällyttää joka ikiseen sivuun tärkeä teksti, mitä moni kansainvälisessäkin skräp-maailmassa
korostaa. Itselleen kasvattaa helposti paineita siitä, mitä muut tekevät ja
pitävät tärkeänä. Toki tekstillä on paikkansa skräppäämisessä, mutta se ei ole
minulle itsetarkoitus. Teen usein leiskoja, joissa ei ole tekstiä ollenkaan,
sitä on hyvin vähän tai se ei ole näkyvillä.
My
scrapbooking has gone through various phases from clean and simple but very
much color coordinated to overly rich and elaborate which included layering,
tearing, distressing and inking but for a long time I wasn't happy with my
pages. I was convinced that there was a certain way, ”the right way” to
scrapbook and I was frustrated because I wasn't achieving that. I was also
haunted by the urge to preserve memories and to always include meaningful
journaling which is very common amongst many international scrapbookers. It's
easy to get sucked into concepts that are important to other people. Of course
journaling has its place in scrapbooking, but for me it's not the purpose of
scrapbooking. I often create pages with no or very little journaling or where
it's not visible.
Käytän inspiraationa aina jotain haastetta, joka useimmiten perustuu
värimaailmaan tai luonnokseen, vaikka en aina välttämättä osallistu ko.
haasteeseen sen jälkeen, kun sivuni on valmis.
Tällä hetkellä olen kahden blogin Design Teamissä. CSI-haasteet
perustuvat värimaailman ja muiden vaatimusten täyttämiseen kun taas OUAS (OnceUpon A ...Sketch) antaa aiheen ja luonnoksen, joita saa tulkita melko vapaasti.
Molemmille teksti
eli journaling on hyvin tärkeä osa sivua.
For
inspiration I always use challenges which are based either on a color palette
or a sketch even though I do not necessarily participate in the challenges
after completing my page. I´m presently on two Design Teams. The CSI challenges
have always a color palette and other requirements whereas the OUAS (Once Upona...Sketch) challenges are based on a theme and a sketch which can be
interpreted quite freely.
OUAS-haasteissa aloitan aina valokuvasta, joka sopii teemaan. Heinäkuun
teemana oli “ystävyys” ja luonnoksena tämä
For
OUAS challenges I always start with a photo that fits the theme. July's theme
was “Friendship” , here is the sketch and my interpretation.
Tässä on siihen tekemäni leiska
CSI-haasteissa valitsen väripalettiin sopivan valokuvan. Sen jälkeen etsin
sopivan paperin ja päätän valokuvan paikan, jonka jälkeen pohjustan paperin
gessolla, maaleilla, suihkeilla ja leimaamalla. Käytän aika vähän koristuksia,
useimmiten washi-teippiä, joskus nauhoja ja pitsiä, muista töistä jääneitä
paperi- ja kartonkisuikaleita, pieniä metalliesineitä, helmiä, nappeja ja
vaatteiden hintalappuja. Pyrin myös käyttämään jokaisessa leiskassani joitain
varastossani olevia skräp-tuotteita, joita on vuosien varrella tullut
hankittua. Pohjustuksen jälkeen lisään kuvan ja koristukset, jonka jälkeen
siirryn ompelukoneen ääreen. Viimeisenä roiskautan vedellä jatkettua maalia,
vesiväriä tai mustetta ja siinä se.
For
the CSI challenges I always start with the photo that fits the color palette.
Then I choose the background paper and decide the placement of the photo. I
work on the background with different media. I don't use many embellishments,
mainly washi tape, sometimes ribbon and lace, left over paper strips, small
metal trinkets, pearls, buttons and clothing labels. I'm determined to use some
old product from my stash on each layout. After building textures I add the
photo and the other elemenst. Then it's time for my sewing machine and at last
I flick some watered down paint, watercolors or ink onto the layout and voilà.
Tässä on esimerkki CSI-haasteesta nr 23. Here is a CSI challenge 23
Ja minun tulkintani.
My interpretation.
Pari vuotta sitten löysin mixed median, mikä oli suuri käännekohta
skräppäämisessäni. Erilaisten tekniikoiden ja yrityksen ja erehdyksen kautta
olen oppinut ilmaisemaan itseäni vapaammin. Pääsin myös eroon harhakuvasta,
jonka mukaan on vain yksi oikea tapa skräpätä. Olen vihdoin löytänyt tyylini
(vaikken tiedä sille nimeä!) ja olen tyytyväinen leiskoihini. Ne eivät ole
täydellisiä, mutta ne ovat minulle tyypillisiä ja kuvaavat minua.
Two
years ago I discovered mixed media and through various techniques and through
much trial and error I have learned to express myself more freely and finally
let go of the misconception that there's a ”right way” to scrapbook. I have
found my style (even though there's no name for it!) and I'm pleased with my
pages. They are not perfect but they are ”me”.
Haluan toki säilyttää muistoja ja pidän ajatuksesta, että lapseni
arvostavat jonain päivänä leiskojani ja niiden sisältöä, mutta skräppään
itselleni ja itseni takia: se on terapeuttista, minusta on kiva leikkiä
väreillä, muodoilla ja materiaaleilla ja joskus skräppään kuvan ihan ilman
syytä tai ihan “siksi vaan”. Liiat
rajoitukset ja määräykset tappavat ilon ja spontaanisuuden.
I do
like to preserve memories and I like to think that my kids will appreciate my
pages and their content one day, but I really scrapbook for myself: it's
therapeutic, I love to play with colors and textures and sometimes I scrap a
photo just because. Too many rules kill the joy and spontaneity.
Haaste / challenge!
Tällä viikolla hullaannutaan mixed mediasta! Kaiva esille akryylimaalit, gessot, musteet ja mistit! Ota mallia Helenan töistä tai keksi itse omat tapasi. Sääntöjä ei ole! Voit myös inspiroitua ompelukoneesta, mutta tällä kertaa ei tikata siististi. Surruttele koneella huoletta vinoon, tee ympyröitä, siksakkia tai muuta sykeröä. Anna luovuudelle tilaa!
In this week’s
challenge, we are going wild with mixed media! Take your acrylic paints, gesso,
mists and inks and create! Be inspired by Helena’s work. You can also do some
sewing with machine, but be sure not to make straight lines! You can do circles
and all kind of free hand sewing! Let yourself be creative!
Haasteeseen voi osallistua
15.12 mennessä. Mukana olet linkittällä
työsi tähän postaukseen. Osallistuvien kesken arvotaan alla olevat napit. Kiitos
osallistumisestasi!
The
challenge will be open until 15.12. Publish your layout in your blog, comment to
this post with the link to your post. There will be small raffle between all entries
to this challenge.Thanks for joining us!
