Uusi yhteisö

Olettekos jo huomanneet tälläisen paikan kuin Fiskarettes?

Sivuilta kopioitua:

Fiskarettes on sivusto, jossa askartelun ystävät voivat kokoontua ideoimaan, inspiroitumaan ja tekemään. Fiskarettesit ovat Fiskarsin ja askartelun lähettiläitä.

Miksi tällaisia lähettiläitä on?

Haluamme tutustua ja keskustella ihmisten kanssa jotka käyttävät tuotteitamme! Haluamme kuulla mitä Sinulla on sanottavaa uutuustuotteistamme ja muusta tuotevalikoimastamme, millloin olet aloittanut askartelun ja kuinka intohimosi siihen on kasvanut! Haluamme tuntea teidät askartelijat – äidit, isoäidit, kotiäidit, työssäkäyvät naiset ja luovat miehet (kyllä, olemme tavanneet heitäkin!).

Haluamme tietää mistä pidät, mitä rakastat ja mitä vihaat. Mutta ennen kaikkea haluamme tarjota Sinulle ympäristön, jossa voit vaihtaa kokemuksia askartelusta, jakaa intohimosi, esitellä luovuuttasi ja jakaa tietämystäsi. Vastaavasti haluaisimme Sinun jakavan tämän foorumin muiden askartelijoiden kanssa. Näin teemme askarteluyhteisöstä idearikkaan!

Rekisteröi oma profiilisi ja tule Fiskarettes-yhteisöön!

Käykääpä kurkkaamassa.

069: Johto/kaapeli

Tässä teknisessä maailmassa johtoja tuntuu olevan kaikkialla. Saatko tallennettua kaapeleihin keskittyneen muiston hieman erilaisen valokuvan muodossa?

Siirsin tietokoneen paikkaa olohuoneessa ja yllä oleva inspiroidu-blogin teksti jotenkin välähti tajuntaani. Johtoja on nykyisin ihan älyttömästi. Joka paikassa. Tuntuu ettei ilmankaan oikein tule toimeen. Onko tässä edes mitään järkeä enää?


Tälläisillä kuvilla siis tällä kertaa mukana.

Isompaa askartelua

Olen viime päivät kuluttanut saunan kylpyhuoneessa hioen ja maalaten. Ostin kierrätyskeskuksesta kympillä mielestäni aika ruman kaapin, mutta näin siinä jotain potentiaalia. Meillä on aika paljon 70-luvun viilutettuja huonekaluja, mutta osan pinta on ajan kanssa ottanut osumaa ja muutenkin on sellainen kausi meneillään että haluan vähän selkeämpää ja jotenkin graafisempaa. Heh heh. Kovin selkeää ja graafista meidän kodista ei saa tekemälläkään, mutta edes hiukan sinne päin.

Lähtötilanne oli tämä: valkoinen kaappi ja siniset ovet.

Kuumailmapuhaltimen avulla rapsuttelin maalit pois.

Ja maalasin puolihimmeällä mustalla kalustemaalilla.

Sisäpuolelta maalasin kaapin valkoiseksi ettei se olisi niin pimeä. Siinä se nyt on, meidän uusi pelikaappi. Vetimet vielä puuttuu. Ja villinä visiona mulla on tehdä kaapin oveen tapetin jämistä pieni puu. Mutta se saa odottaa hetken.

Toinen obstaakkeli joka sai maalia pintaansa oli tälläinen vanha liukuovellinen kaappi. Meillä oli näitä itseasiassa kaksi, mutta ne on jo pitkään olleet vähän epäkäytännölliset (ja rumat). Minä maalasin ja isäntä pisti pyörät alle. Melkeen kuin uusi!



Television päällä on kuvasarja jonka valokuvasin kouluprojektia varten. Ostin kuville harmi vaan liian pienet kehykset. Täytyy paremmalla ajalla etsiä isommat.

Tälläinen huonekalujen uudelleen maalaus on ihan kivaa ja edullista. Se vaatii tosin perheen joka ei halua kuukauteen saunoa (tuolien ja kaappien hiominen ja maalaus vei yllättävän kauan, etenkin kun inspiraatio välissä lopahti...), miehen joka uskoo epämääräisiin projekteihin (sanoi tosin tuolien kohdalla että jos ne valmiina on sitten tosi rumat niin pakko niitä ei ole keittiöön ottaa) ja intoa siinä kohtaa missä ei ole osaamista.

Että tälläistä tällä kertaa.
- emmo -

Puhelimia

Mies teki tälläisen pienen teoksen meidän seinälle. Eli ruuvasi vanhat puhelimet allekkain seinään. Hauska juttu mielestäni.

Sisustusta jatkuu

Otimpa kuitenkin muutaman keittiö kuvan. En edes viitsinyt alkaa lavastaa tiskipöydän puolta. Kun perheessä asuu 2 kissaa, 2 koiraa, 4 lasta ja kaksi käsillään tekevää aikuista niin se tarkoittaa sitä että elukoiden ruokaa on aina näkyvillä (piilotin juuri pussin sian korvia koiranruoka tynnyriin.), lasten piirustuksia ja askarteluita on joka paikassa, ja aku ankkoja, parittomia sukkia, yksinäisiä legoja ja muuta rojua. Aikuisten projektit lojuvat kaiken muun seassa. Tästä vielä joskus tulee joku makea juttu tyyppisiä töitä on vähän siellä ja täällä.

Keräilen kaikkia hassuja purkkeja, jos ette arvanneet. Liitutaulu on meillä kovassa käytössä, mutta tuollainen tarra ei tunnu oikein kestävän sitä. Harkitsen liitutaulumaalilla jonkin sortin epämääräisen nelikulmion maalaamista tuon tilalle.

Mustat tuolit ovat kaikki erilaisia, mutta mielestäni se ei haittaa. Yhtenäinen väri sitoo ne toisiinsa riittävän hyvin. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon ärsyttävän lyhyen pöytäliinan. Tuolien takana näkyy vähän isoa puista arkkua. Se on ostettu armeijan ylijäämä kaupasta ja on jonkin sortin aselaatikko. Se toimii meillä kierrätysvarastona. Tyhjät pullot ja peltipurkit odottavat siellä jatkoon pääsyään. Sen vieressä on isustuselementtinä kiva violettikoiranruoka pussi ja iloisilla keltaisilla kirjaimilla koristettu musti ja mirri tynnyri sulkee sisäänsä toisen samanlaisen Eteisen vanhassa omelukonekaapissa sijaitsee kolmas isopussi, kissan ruokaa).

Mies sai hyvin ansaitun isänpäivän kunniaksi zengrow -pöytäpuutarhan. Kasvit tuntuvat viihtyvän siinä hyvin. Leivänpaahdin on tuollaisessa vanhassa hartvalin laatikossa. Valaisimet on k-raudasta, idea bongattu jostain sisustuslehdestä kesän kuluessa. Helppo oli tehdä, laitoin miehen sähköhommiin!

Sisustaja.

Olen taas aktivoitunut tän kämpän kanssa. Kunnostin vanhoista pinnatuoleista meille keittiöön uudet tuolit hiomalla ne ja sipaisemalla päälle mustaa maalia ja ompelin uuden verhon Marimekon Puutarhurin parhaat kankaasta.

Samalla kertaa ostin keittiön pöydälle vaha-kankaisen pöytäliinan. Koska kuten aijemmin jo todettua, huolellisuus ei ole hyveeni, en mitään mittaillut pöytäliina kangasta ostaessani niin ostinpa sitten metrin liian lyhyen. Pöytä sentään peittyy, mutta liina ei oikein pysy paikoillaan. Kuinka näppärää.

Nyt työn alla on kierrätyskeskuksesta kympillä ostettu vanha kaappi jonka maalaan mustaksi. Meinasin harkita maalaavani ovet liitutaulumaalilla, mutta en vielä ole aivan varma. Saman mustan maalipinnan tulee saamaan vanha viilutettu liukuovi kaappi joka on palvellut uskollisesti tv-tasona. Kunhan kerkeän. Laitan kuviakin kunhan siivoan. Kunhan kerkiän.

Nyt innostuin vielä etsimään olohuoneeseen uutta tapettia. Löysin ihania. Kaikki eivät sovi meille, mutta ainahan saa fiilistellä. Eikö?





Että sellaista tällä kertaa. Sisustus unelmia. Tuo puutapetti oli muuten se joka ehkä voisi muuttaa meille.

Tyynyjä

Sain inspiraation ja ompelin pari tyynyä.

Takimmaisessa on kankaana yksi kangaspainokokeilu. Etummaisessa on Tilda kangasta. Kummasakin on vanhoja pitsejä kaapin kätköistä.

Ehkä vähän erikoisia, mutta niin kait olen minäkin.