Tällä viikolla äänessä on
Lehtipollo.
Mistä kaikki alkoi? / Where did it all
begin?
Joskus 90-luvun
loppupuolella päätin tehdä itselleni oman kotisivun. Samalla tutustuin Paint
Shop Pro -nimiseen kuvankäsittelyohjelmaan. Eipä aikaakaan, kun törmäsin
sivustoon, joka tarjosi ilmaisia PSP-tutoriaaleja ja -haasteita. PSP-maailmassa
vierähti vuosi jos toinenkin, kunnes vuonna 2004 yhdellä foorumilla tuli juttua
digiskräppäyksestä, ja kiinnostuin heti. Olin nimittäin samana vuonna hommannut
ensimmäisen digikamerani, ja jotainhan niillä kuvilla piti tehdä.
In the late ’90s I decided to make my own home
page. While doing that, I ran into an image-editing program called Paint Shop
Pro and a site offering free PSP tutorials and challenges. After I’d spent a
number of years in the wonderful world of PSP, there was some talk of digi
scrapping on a forum I frequented. I was immediately intrigued by the concept
as I’d got my first digital camera in the same year (2004) and wanted to do
something with all those photos.
Digiskräppäystarvikkeet
olivat tuolloin vielä harvassa, joten päätin opetella tekemään niitä itse
PSP:llä. Jotenkin se oli kuitenkin liian vaivalloista, eikä harrastukseni
oikein ottanut tuulta alleen ennen kuin parin vuoden päästä, kun liityin Digital Scrapbook Placeen, digiskräppääjien yhteisöön, johon kuului kauppa, galleria,
keskustelufoorumi ja paljon erilaisia kuukausihaasteita. Tässä yksi
ensimmäisistä töistäni luonnos- ja värihaasteeseen:
In those days, digital scrapbooking supplies
were hard to come by, so I decided to learn how to create them myself in PSP.
This turned out to be somehow too cumbersome to me, so I wasn’t really hooked
on digi scrapping until a couple of years later, when I joined the Digital Scrapbook Place, a community for digi scrappers that had a shop, galleries, forums and various
monthly challenges. Here’s one of my first entries to a sketch and colour
challenge:
En vielä tiennyt, että
ensimmäisessä persoonassa kirjoittaminen on sallittua… Vieläkään nuo
digitarvikkeet eivät kovin kummoisia olleet – tässä käytin ilmaistarvikkeita
useista eri lähteistä ja kuvan alla olevan ”kangaspalan” tein itse. Tämä sivu
on hyvin kaukana nykyisestä tyylistäni, mutta tykkään siitä silti edelleen:
kuvat ovat söpöjä ja teksti tallentaa muistoja.
I was writing in the third person because I didn’t
know it was okay to use the first person… The digital supplies weren’t that
great even at this point – here I used free supplies from several different
sources and made the frayed fabric mat under the photo myself. This layout is
quite far from my present style, but I still like it because of the pics and
the journaling.
Mihin olen päätynyt? / So where have I
ended up?
Digisivuni näyttävät
nykyään jotakuinkin tältä:
Nowadays my digital pages look something like
this:
Tarvikkeet: Love Falls -pakit 1 ja 2, Simply Enchanting -pakki ja Steampunk
Type -kirjaimet / Nicole Young, fontit Selfish ja FG Saga.
Toispuoleinen asettelu ja tyhjä tila ovat ominta tyyliäni. Käytän paljon
käsinkirjoitusfontteja, mutta kaunokirjoitusta käytän lähinnä otsikoissa. Olen
löytänyt koristeet! Käytän niitä lähinnä kuvan ympärillä ja pyrin toistamaan
muotoja ja värejä eri puolilla kuvaa/sivua. Kuviopapereita en käytä juuri
muualla kuin taustapaperina, joka sekin on yleensä varsin himmeäkuvioinen. Paperit
ja koristeet tulevat usein yhdestä tai korkeintaan muutamasta eri pakista,
jotka tuppaavat olemaan suosikkisuunnittelijani Nicole Youngin tekemiä. Nyt
A3+-tulostimen saatuani skräppään useimmiten 12x12-tuumakoossa, kun aiemmin
tulostin sivuni 8x8 tuuman kokoisina.
The core elements of my style are asymmetry and white space. I use a lot of
handwriting fonts, but script fonts only in titles. I’ve discovered
embellishments! I mostly use them around the photo, trying to repeat shapes and
colours on various sides of the photo/page to create flow. I often only use one
sheet of (subtly) patterned paper on my layout. The papers and elements usually
come from a single kit or a few kits, often created by my favourite designer,
Nicole Young. Now that I’ve got a wide-format printer, I scrap most of my pages
in the 12x12 size, whereas previously I printed out my pages at 8x8 inches.
Entäpä paperiskräppäyspuoli? / What
about paper scrapping?
Lähtötilanne oli vuonna
2009 tämä:
This is how I started out in 2009:
Luonnoksen mukaan tehty
sivu, kooltaan 8x8 tuumaa, koska siinä koossa digiskräppäsinkin ja 12x12 tuntui
pelottavan isolta. Edelleen ihan söpö, muttei yhtään nykyisen tyylini mukainen.
Se nimittäin näyttää tältä:
A sketch-based layout, sized 8x8 because I digi
scrapped in that size and because 12x12 felt intimidating to me. Again, I still
like the page, but it isn’t at all my current style, which looks like this:
Toispuoleinen asettelu ja
tyhjä tila jylläävät täälläkin. 12x12-koko ei enää pelota, vaikka huteja
tuleekin useammin kuin diginä. Taustoja olen viime aikoina työstänyt itse
neutraalille pohjalle suihkeiden, maskien, gesson, leimasimien ym. avulla. Paperiskräppäyksessä
kun tällä hetkellä viehättää juuri se käsillä tekeminen ja tehosteaineet.
Tyylini on muuttunut viivotinskräppäyksestä vapaampaan suuntaan, mutta suoria
linjoja löytyy edelleen. Digipuolella niitä pehmentää lempisuunnittelijani
leikittelevä tyyli, paperipuolella taas itse tekemisen epätäydellisyys,
vauhdikkaat roiskeet ja koristerykelmät.
Asymmetry and white space here as well. I’m no
longer intimidated by the 12x12 size, even though it’s more of a hit and miss
process than with digi. I’ve recently been making my own backgrounds on a
neutral base with mists, masks, gesso, stamps, etc. – I’m loving the handmade,
mixed-media aspects of paper scrapping. I’ve moved on from ‘ruler scrapbooking’
towards a freer style, but there are still lots of strong lines on my layouts.
On the digi side, they’re softened by the whimsical style of my favourite designer,
and on the paper side I’ve embraced an imperfect handmade look with ink
splatters and embellishment clusters.
Miten tähän on tultu? / How did I get
here?
Digiskräppäykseni
mullistui pakkien käytön myötä. Prosessini on muotoutunut vuodesta 2009 lähtien
seuraavanlaiseksi: Etsin kuvalle sopivan pakin tai pari, luon uuden
12x12-sivun, kopioin siihen pakista löytyvän kehyksen, sovitan kuvan kehykseen ja
siirtelen sitä kunnes löydän sopivan paikan. Sitten valikoin sopivan
taustapaperin, lisäilen kuvan ympärille pakista löytyviä koristeita ja lopuksi
lisään otsikon ja tarinoinnin. Helppoa ja toimivaa, etenkin
lempisuunnittelijani tuotteilla. Välillä toki käytän myös templaatteja tai
skräpistystä asettelun apuna, etenkin jos haluan käyttää useampia kuvia.
My digi scrapping was transformed through the
use of page kits. Since 2009, my process has been shaping into something like
this: I find a kit or two that match my photo, create a new 12x12 image, copy
& paste a frame onto it from the kit, fit my photo inside the frame and
move it around until it looks right. Then I pick a suitable background paper,
add embellishments from the kit around the photo, and finally I add a title and
some journaling. It’s easy and it works, especially with products from my
favourite designer. At times I do use templates or scraplifting as well to help
me with composition, especially if I want to use more than one picture.
Tarvikkeet: Punch Panache -pakki ja Tiny Typewriter -kirjaimet / Nicole
Young, kuvakehys Oh Happy Day / Gina Cabrera, fontit FG Saga ja Bleeding
Cowboys.
Paperiskräppäystä tein
tosi pitkään pelkästään luonnoksien pohjalta. Viime vuonna lopulta tajusin,
että digiprosessiani voisi kenties soveltaa myös paperipuolelle. Pakkien sijaan
käytän neutraalia taustakartonkia (joskin viime aikoina olen kokeillut myös
ihan kuviopapereita) ja kulloinkin eniten inspiroivia koristeita. Kuvakehyksen
sijaan teen kuvalle paikkaa tehosteaineilla ja kehystän sen teipeillä tai
paperinpaloilla.
In paper scrapping, I used sketches for a
really long time. It wasn’t until last year that I realised that my digi
process might work on paper as well. Instead of page kits, I start with a
neutral background (although lately I’ve also been experimenting with patterned
paper) and embellishments that I’m inspired to use at the moment. Instead of a
picture frame, I make a spot for the photo on the layout with mixed-media techniques,
framing it with decorative tape or small pieces of paper.
Välillä on ollut hankalaa,
kun koristeet on pitänyt keksiä itse, ja niiden koko, muoto tai asettelu ei ole
ollut ihan optimaalinen sivukokoon nähden. Olenkin joutunut rajaamaan muutaman
sivun jossain vaiheessa letter- tai 8x8-kokoon, kun 12x12 on näyttänyt kumman
tyhjältä tai epätasapainoiselta. Myös värien kanssa on valmiisiin pakkeihin
tottuneella ollut joskus ongelmia. Mutta tekemällä oppii!
Sometimes it’s been difficult to come up with
embellishments that are the right size and shape or in the right spot for the
layout, and I’ve had to crop a few layouts down to 8.5x11 or 8x8 because the
12x12 page was looking too empty or the balance was wrong. Being used to
ready-made page kits, I’ve also had some trouble with colour combinations. But
you learn by doing!
Syitä ja seurauksia / Causes and effects
Skräppäystyyliini
vaikuttaa myös se, miksi skräppään (tämäkin on muuttunut ajan myötä). En pidä
itseäni suvun virallisena muistina, vaan tämänhetkisenä tarkoituksenani on vain
pitää hauskaa ja skräpätä siitä mikä milloinkin sattuu huvittamaan. Skräppään,
koska se on kivaa ja rentouttavaa ja koska rakastan skräppäystarvikkeita ja
tykkään skräppäyksen ympärille muodostuneista harrastajayhteisöistä. Joskus
huvittaa tehdä hyvännäköisiä sivuja ilman sen kummempaa merkitystä, toisinaan
skräppäys on kuin terapiaa tärkeistä aiheista. Usein aiheena on jokin, joka
tekee minut iloiseksi: luonto, matkat, mieheni...
My
scrapping style is also influenced by the reasons why I scrapbook (these, too,
have changed over time). I don’t consider myself the official memory keeper of
the family; currently my only goal is to have fun and scrap about whatever I
feel like at the moment. I scrap because it’s fun and relaxing and because I
love all the supplies and enjoy the communities formed around scrapbooking.
Sometimes I feel like doing a pretty page without a special meaning, at other
times I like to scrap about a momentous topic in a therapeutic way. I often
find myself scrapping about things that make me happy: nature, travels, my DH…
Tarvikkeet: Wistfully Worn -pakki, Wistfully Worn 3 -pakki, Muddles of
Puddles -kirjaimet ja Tiny Typewriter -kirjaimet / Nicole Young, FG Saga
-fontti.
Yleensä en koe
tarvitsevani sivulle enempää kuin 1–2 kuvaa, ja sivun tekemisen prosessi on yhtä
tärkeä kuin lopputulos. Olen hidas skräppääjä eikä se haittaa minua ollenkaan.
Tykkään leikkiä kaikella uudella, ja skräppäys onkin oikeastaan ainoa
elämänalueeni, jolla seuraan muotivirtauksia. Olen myös jonkin sortin
ikiopiskelija ja käyn mielelläni skräppäykseen liittyviä kursseja, jotka nekin
vaikuttavat omalta osaltaan tyyliini. Kurssien pitäjien lisäksi saan
vaikutteita tutuilta skräppääjiltä – yhteisö DSP:stä blogikavereihin on ollut
alusta asti isossa roolissa skräppäystyylini kehittymisessä. Jatketaan
harjoituksia!
I usually
don’t feel like I need to use more than 1–2 pictures per page, and to me the
creative process is at least as important as the end result. I’m a slow
scrapper, which doesn’t bother me in the slightest. I love playing with new things,
and scrapping is pretty much the only part of my life where I follow trends.
I’m also an eternal student and love to take classes on scrapbooking; they, too,
have influenced my style. In addition to teachers, I’m influenced by other
scrappers I know – the community, from DSP to my blog pals, has played a major
role in the development of my scrapping style since the very beginning. Where
will my journey take me next? I’m not sure, but I know I’ll enjoy the ride.
Kiitokset Emmolle
kutsusta tulla pohtimaan tyyliseikkoja – tämä oli kivaa ja hyödyllistä!
Thank
you, Emmo, for the invitation to talk and think about my style – this has been
both fun and useful!
Paljon Kiitoksia Tanjalle! Näitä on niin mielenkiintoista lukea, eikö?!
Ensi viikolla kuullaan Elinan tyylistä.
