Mitä on Skräppäys?

Mitä on skräppäys?

Skräppäyksen perusteet

Skräppäys on muistojen tallettamista askartelun keinoin. Keskeinen rooli on valokuvalla ja sivu, eli leiska, rakennetaan tukemaan valokuvaa ja sen kertomaa tarinaa.

Yleensä leiska koostuu tietyistä perusasioista, valokuvasta, otsikosta, tarinoinnista ja koristeista. Perinteisesti leiskat koostetaan erilliselle kartongeille jotka kootaan yhteen säilytettäväksi muovitaskullisiin kansioihin. Skräppäys eroaa perinteisistä valokuva-albumeista siinä että tarinointi korostuu. Tavoitteena on välittää katsojalle kuvaan liittyvät muistot, tunnelmat ja tapahtumat. 

Skräppäyksessä ei ole sääntöjä, edes valokuvaa ei välttämättä aina tarvita, vaan inspiraatioksi käyvät liput, laput, kirjeet, kortit tai vaikkapa kauppalista. Skräppäyksessä on kyse itsensä ilmaisemisesta, siitä millaisena haluaa elämää taltioida. Skräpätä voi monella tavalla ja oma tyyli löytyy vain kokeilemalla. Virheitä ei varsinaisesti voi tehdä, mutta skräppäyksessä, kuten muussakin taiteessa ja käsityössä, kehitys on jatkuvaa ja oma tyyli voi matkanvarrella muuttua.

Skräpistäminen, eli toisten ideoiden matkiminen, soveltaminen ja omaan käyttöön muokkaaminen on skräppäyksessä sallittua ja se koetaan yleensä positiivisena. Alkuun skräppäyksessä pääseekin helposti kokeilemalla, ottamalla mallia muiden töistä, osallistumalla skräppäyshaasteisiin tai tutkimalla harrastajien blogeja ja kirjallisuutta. 

Skräppäyshaaste tarkoittaa säännöllisin väliajoin ilmestyvää haastetta, jossa osallistujille annetaan raamit minkä mukaan leiska pitää työstää. Siinä voi olla määritelty koko, aihe, asettelu, tekniikka, väritys tai jokin muu työtä määrittelevä asia. Lisäksi netistä löytyy pagemappeja, eli valmiita luonnoksia jonka mukaan leiskaa voi alkaa työstämään.

Usein skräpätään sivuja eli leiskoja, mutta mahdollista on myös tehdä minialbumeita, kortteja, tauluja, muistikirjoja, oikeastaan vain mielikuvitus on rajana.

Tietokone avusteinen skräppäys

Skräppäystä voi myös harrastaa tietokoneavusteisesti, silloin puhutaan digiskräppäämisestä. Digiskräppääminen vaatii kuvankäsittelyohjelman ja perustiedot sen käyttämisestä. Digiskräppäyksellä on oma kannattajakuntansa ja erityisen hyvin digiskräppääminen soveltuu projekteihin joita on tarkoitus toistaa useaan kertaan. Digiskräppääminen tapahtuu digitaalisia elementtejä hyväksi käyttäen, mutta se perustuu samoihin perusasioihin kuin ns. tavallinen skräppääminenkin. Valmiit sivut voi tulostaa joko omalla printterillä tai valokuvaliikkeessä.

Edellellä mainittujen tyylien lisäksi on olemassa vielä näiden välimuoto, hybridiskräppäys joka yhdistää sähköisiä elementtejä tavalliseen paperiaskarteluun. Hybridiskräppäykseksi lasketaan työt joiden tarinointi on tulostettu tietokoneella tai joissa on käytetty koneella tehtyjä valokuvakollaaseja. Myös työt jotka on pääasiassa tehty koneella, sitten tulostettu ja sen jälkeen liitetty koristeita ovat hybridiskräppäystä. 

Skräppäyksen historiaa

Skräppäyksen katsotaan tulevan Amerikasta ja sen historia ulottuu yli 150 vuoden päähän. Jo ennen kameran keksimistä ihmisillä on ollut tarve kerätä muistoja talteen, kirjeitä, runoja, kortteja, sanomalehti artikkeleita ja muuta painettua ja kirjoitettua tekstiä. Valokuvauksen yleistyttyä 1800-luvun puolivälissä myös skräppäyksen suosio kasvoi ja markkinoille ilmestyi eri aiheista puolivalmiita valokuva albumeita. Kuuluisia skräppääjiä historiassa ovat mm. Thomas Jefferson ja Mark Twain.

Modernin skräppäyksen katsotaan alkaneen 1980 luvulla Marielen Christensen esitellessä omasta perheestään tekemänsä albumi kokoelman. Albumit saivat niin suuren suosion, että Marielen avasi ensimmäisen skräppäykseen erikoistuneen kaupan Keeping Memories Alive. 90-luvun lopussa skräppäys oli yksi USA:n nopeimmin kasvavista harrastuksista, internetin myötä harrastajat saivat mahdollisuuden tavata toisia harrastajia ja esitellä valmiita töitään. Harrastajien kasvun myötä myös alan teollisuus lähti kasvuun ja sekä tarvike valikoima, että niiden saatavuus helpottui.

Skräppäys Suomessa

Skräppäys on suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Ensimmäinen suomenkielinen aiheesta kirjoitettu kirja on Nyt skräpätään vuodelta 2007 Tekijät: Jokipaltio, Johanna (toimittaja), Hakli, Kari (kuvittaja).  Kirja on aloittelijoille suunnattu perusteos, missä selvitetään alan termistöä ja esitellään muutamia esimerkki sivuja. Samana vuonna ilmestyi Tuula Arvilommin 2007 kirjoittama ”Tee oma leikekirjasi”. Teos käsittelee lähinnä skräppäyksen tekniikoita, mutta on tyyliltään kovin yksipuolinen.

Käännekohtana suomalaisessa skräppäys kulttuurissa voidaan pitää inspiroidu blogia, Ella Eliisan Toukokuussa 2008 aloittamaa skräppäys-haaste blogia, joka toi harrastajat yhteen, antoi mahdollisuuden jakaa töitään ja oppia uusia asioita. Inspiroidu blogi tarjosi jokaviikkoisen haasteen lisäksi kuukaudenkisan, valokuvaushaasteen, sekä keskustelu palstan. Tällä hetkellä Inspiroidu blogi on tauolla.

Koska skräppäys on vielä lapsen kengissä suomessa, ei kotimaista kirjallisuutta ole juuri saatavilla edellä mainittujen perusteosten lisäksi. Tietotaitoa suomesta kyllä löytyy ja harrastajien määrä kasvaa jatkuvasti. Skräppäämistä harrastavat pääasiassa eri-ikäiset naiset.

Vaikka maailmalla tunnetaan myös mies skräppääjiä, tällä hetkellä Tim Holz ehkä kuuluisimpana oman tuotemerkkinsä kanssa, ei suomalaisissa skräppäystapahtumissa tai blogeissa ole juuri miehiä edustettuna.

Skräppäystä harrastetaan käytännössä kodeissa, keittiön pöydillä, työnurkkauksissa ja vaatehuoneisiin rakennetuissa askartelutiloissa. Mahdollisuuksia yhdessä skräppäämiseen on kuitenkin olemassa. Kansalaisopistot tarjoavat skräppäyskursseja sekä aloittelijoille, että jo pidempään harrastaneille, kerran vuodessa järjestetään Intohimona skräppäys tapahtuma jonka yhteydessä järjestetään myös vuoden skräppääjä kilpailu.

Monet skräppääjät pitävät blogia ja blogi yhteisö onkin tiivis, töitä kommentoidaan puolin ja toisin ja eripuolilla suomea järjestetään blogitapaamisia joissa kokoonnutaan skräppäämään yhdessä.

Miksi skräpätään?

Pohdin sitä miksi skräppäys on nopeasti saavuttanut paljon uusia harrastajia, mikä saa ihmiset askartelemaan valokuvien kanssa ja  mikä skräppäyksessä kiehtoo? Luulen että yksi syy on skräppäyksen terapeuttinen arvo. Välillä leiskan tekoprosessi muistuttaa päiväkirjan kirjoittamista. Se on asioiden läpikäymistä, muistojen uudelleen elämistä ja oman tarinansa kirjoittamista. Skräppäyksessä tekstin ja kuvan lisäksi koristeet, paperit ja värit auttavat muistojen tallettamista. Silloin kun sanoja ei ole, tai niiden kirjoittaminen on vaikeaa, voi tarinaa kertoa muilla elementeillä. Joskus taas tarina on selkeästi pääosassa, tai kuva, jolloin muuta ei oikeastaan tarvita.

Skräppäys on muistiinmerkitsemistä, tarinoiden välittämistä tuleville polville, se on ajan kuvaa ja omaa historiaa. Aiheet jotka valitsemme skräpättäviksi heijastavat arvomaailmaamme, sitä mikä meille on tärkeää, mitä haluamme muistaa, mistä haluamme kertoa. Skräpätessä saa toteuttaa taiteellista puolta itsessään, kokeilla, rikkoa ennakko-odotuksia, hullutella, olla asiallinen, mennä tunteella. Se antaa vapauden tuoda esille siihen valokuvaan, muistoon tai aikaan liittyvän tunteen ja merkitä sen ylös sellaisena kuin se oli.

Toisaalta skräppäys on myös puhdasta askartelun iloa, väriterapiaa, omaa aikaa, itsensä toteuttamista, leikkimistä ja kokeilua. Ei tarvitse osata piirtää eikä maalata saadakseen aikaan kaunista ja itsensä näköistä jälkeä. Eri elementtien yhdistely on kiehtovaa. Tekee mieli kokeilla uutta, antaa tunteiden viedä ja näkyä.

Tarjonta skräppäystarvike puolella on laajaa ja valikoima vie mukanaan. Toisille tärkeää on lasten kehityksen taltioiminen tai vaikkapa suvun eri-vaiheiden muistiin merkintä. Mukavaa skräppäyksessä on se vapaus millä itseään voi toteuttaa. Ei ole sääntöjä tai raameja minkä puitteissa pitäisi toimia. 

Tämä teksti on muokattu opiskeluitani varten tekemästäni tekstistä. Skräppäyksestä on aika vähän tai ainakin silloin oli aika vähän suomenkielistä tietoa olemassa. Käytännössä mainitsemieni kirjojen lisäksi lähteenä ovat olleet blogit niin suomessa kuin ulkomaillakin.