Kaikkialta löytyy inspiraatiota, se voi olla tekniikka, väri yhdistelmät, materiaalit tai vaikka sivun asettelu. Mun monista töistä voi löytää selviä vaikutteita toisten skräppääjien töistä. Olen saattanut käyttää lankasykeröä, washiteippiä, leimausta, musteita, mistejä tai vaikka kangasta ja mitään niistä en alkuperäisesti ole keksinyt itse.
Käytän tätä nykyä paljon pientä valokuvaa, tyhjää tilaa ja koristerykelmiä. Kaikki minulle erittäin tyypillisiä asioita. Yksikään niistä ei ole minun keksimäni, vaan muualta imettyjä vaikutteita. Ja ei, en edes pysty nimeämään keneltä olen minkäkin idean poiminut.
Olenko siis lahjaton? Perustuuko luovuuteni pelkästään muiden ansioilla ratsastamiseen?
Toinen kysymys on, että voiko ideaa omistaa? Jos joku keksii käyttää skräppäyksessä kymppikuvan sijaan puolet pienempää kuvaa, onko hän idean omistaja ja muut matkijoita? Mistä löydetään se, joka ensimmäisenä pienensi kuvansa? Lasketaanko saksilla pienennetty kuva vai pitääkö se olla tulostettu suoraan pienemmäksi? Kuka oli ensimmäinen, kenelle idea kuuluu?
Ymmärrän ihmisten huolen kun käsitöitä tehdään myyntiin. Olen itsekkin myynyt käsitöitä. Kun tulet jonkun omasta mielestäsi uuden tuotteen kanssa markkinoille, voi seuraavana vuonna olla muutamassa muussakin kojussa samaa tuotetta. Sille ei voi mitään, ideaa ei voi omistaa. Tuskin alunperinkään myymäni tuotteen idea oli täysin omani, se oli otettu jostakin jo olemassa olevasta. Markkinoinnissa ja myynnissä on muitakin kilpailuvaltteja kuin se, että myy jotakin ennen näkemätöntä. On pakko olla, sillä ennen näkemätöntä tuskin pystyy enää tekemään.
Omaleimaisuus omiin töihin syntyy persoonasta. Vaikka skräppääjiä voi maailmassa olla miljoona, minua on vain yksi. Ja silloin kun onnistun töissäni siirtämään osan minua paperille, ei sitä osaa voi matkia vaikka haluaisikin. Se tekee töistäni minun näköisiäni.
Luovuudeksi koen nimenomaan sen, että pystyn siirtämään töihini palan itsestäni.
Haluaisin vielä sanoa, että matkiminen on luonnollinen tapa oppia. Joten GO FOR IT! Ja kannattaa kurkata vuoroin vieraissa sarjan juttuja, sieltä saa imeä vaikutteita oikein luvan kanssa.
Askartelun iloa kaikille matkijoille ja niille omantiensä kulkijoille kanssa!
Nyt kyllä kiteytit ajatuksen jota minäkin elän ja käytän hyvin sanoiksi. Itse kun löysin paperiaskartelun n. 5v sitten, niin olen ollut ns. itseoppinut täysin. Ja tähän pisteeseen en olisi tullut ilman upeita blogeja, vinkkejä ja tapaamisia. Niissä saa juuri kerätä ideoita ja juttuja itseensä eli siitä sitten vaan kotiin matkimaan ja tekemään se oman näköinen tulkinta.
VastaaPoistaUsein on puhuttu myös siitä, että monella on se oma tyyli. Jos tuohon laitettaisiin nyt 30 blogin pitäjän työt riviin ilman nimeä, niin monen kohdalle nimi menisi oikein. Ja se jos joku kertoo siitä, että me kuitenkin jätetään aina töihimme se oma persoonallinen käden jälki, vaikka lähtökohta olisi kuinka idean kaappauksesta lähtenyt.
Jotkut patentoi ideansta, ymmärrän senkin. Mutta kun ollaan pienen piirin ja tuotteistuksen kädentaitajia, niin itse en ainakaan haluisi haaskata energiaani, että kyttäisin sitten niitä matkijoita... yhtä tyhjän kanssa.
tehdään ja nautitaan... opitaan ja jaetaan!
Mitä enemmän käytämme kaupallisia materiaaleja, sitä enemmän samoja elementtejä löytyy muilta. Ja minusta se ei tee töistä kopiota vaan rikkaus on sitä, miten niitä omassa työssään keksii hyödyntää. Itse nautin ideoiden bongaamisesta ja kokeilusta. Ei se lopputulos pelkästään, mutta se polku...
VastaaPoistaOlisi muuten hauska pistää joku arvonta pystyyn, miten hyvin tunnistamme kenen työstä olisi kyse - varsinkin jos teema tms matskut pistettäisiin samanlaiseksi.
Hyvin pohdittu ja kiteytetty, surullista että tässä nykyisessä eteenpäin menevässä maailmassa joutuu vielä puolustelemaan innostusta toisten kauniista käsitöistä, askarteluista, ideoista ja toteutuksista. Itsekkin kulutan paljon somea, klikkailen pinterestissä kaikkea kaunista ja kierrän täällä blogimaailmassa ihastelemassa ja lähes huokailemassa kaikelle hienolle ja kauniille. Ajattelen monasti että voi kun minäkin osaisin, mikä tarkoittaa sitä että voi kun minäkin osaisin sommitella noin kauniista, tai keksiä lisätä vielä tommoitteen ja tommoitteen jutun tasapainottomaan kokonaisuuttta tai että näkisinpä minäkin tuommoisia hienoja väriyhdistelmiä. Kaikki taitoja mitä varmasti voi oppia, ja vieläpä kukin tavallaan - painotukset, ihastukset ja tosiaan ne tyylitkin kun on niin erilaisia.
VastaaPoistaMinusta on kiva löytää uusia juttuja, yhdistellä niitä ja kokeilla tehdä sitten jotain yhtä hienoa. Monesti se saattaa olla saman tyylistä, koska opettelen vielä, mutta aina se lopputulos on kyllä ihan varmasti aivan erinäkönen kuin lähtökohta :)
Kiitos Emmo hyvästä, asiallisesta ja hienosta pohdinnasta - Elämä ON yhtä oppimista! :)
Hyvää pohdintaa ja hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaMusta tuntuu, että me paperiaskartelijat ollaan enemmän onnellisessa asemassa siinä, että meillä tunnutaan hyväksyvän paremmin eri tyylien kokeilu ja ihan kopiointi, kuin vaikkapa neulontapiireissä.. Ne jotka tulee sellaisista ympäristöistä sitten kokeilamaan askartelua, eivät sitten uskalla niin hyvin kokeilla erilaisia juttuja, kun ovat tottuneet tiukkoihin rajoihin ja arvosteluun. Siksi tämmöiset pohdinnat onkin ajoittain just hyviä, että ihmiset rohkaistuisi vain kokeilemaan reilusti! Kyllä se oma tyyli sieltä tulee kuitenkin läpi, turhia stressaamatta :)
Se on totta että kaikki on jo kertaalleen keksitty, on myös sanonta "Matkiminen on imartelun korkein muoto. Itse noudatan periaateetta, että jos mielestäni keksi jonkin niin kivan jutun jota en heti halua jakaa, en sitä blogiini laita. Suuri ero on nimenomaan harrastuksekseen tekevien ja elantonsa ideoillaan tienaavien välillä.
VastaaPoistaMitä blogimaailmaan tulee, jokainen meistä varmasti ilahtuu uusista blogikävijöistä. Arvonnat yms. ovat laajasti käytettyjä tapoja kasvattaa bloginsa kävijämääriä. Siksi joskus harmittaa, kun näkee blogissa käytettävän tekniikkaa, taustanväritystapaa tms. ilman että linkitetään siihen paikkaan josta idean on saanut.
Koska se ihminen on varmasti jakanut sen oman bloginsa lukijoiden iloksi, ja kasvattaakseen oman bloginsa kävijäkuntaa. Ja olisihan jokaisen kiva nähdä se mistä idea on tullut, jotta voi sen OMAN VERSIONSA siitä tehdä.
Hirvittävästi ideoita tarttuu tuonne alitajuntaan, ja nousee sitten "omana ideana" esiin, se on ihan normaalia. Mutta jos kyseessä on suht tuore, vain yhdessä blogissa esiintyvä tekniikka, niin minua harmittaa jos joku toinen esittelee sen omanaan..
Ilolla luen blogeja joissa käytetään fraaseja"..näin ihanan mallin, täältä löytyi kiva layout, uusi korttitekniikka tms," tai jopa että "näin tämän jossain mutten muista missä"
Olen ehkä pikkusielu, mutta maku on mennyt niistä blogeista joissa esitellään kerta toisensa jälkeen omana ideana muiden blogeissa olleita asioita.. Varsinkin kun itse paljon kiertelee ulkolaisia blogeja, myös sellaisia joilla ei ole paljon lukijoita, näkee aika tarkasti mistä mitäkin on otettu.
Ja tarkennukseksi, en koe että minun ideoitani olisi "varastettu", myyntiin tehtyjä ideoita en julkisesti jaa :) Itsestä tuntuu joka kerta jotain tehdessä että mistähän olen tämän idean mukaani napannut, kaikki jotka tiedän soveltaani, aina mainitsen.
Lyhyesti sanottuna, lainaaminen, inspiroituminen, idean soveltaminen on mielestäni sallittua ja suotavaa, suora kopiointi oman edun saamiseksi on piratismia.
Ymmärrän toki ajatuksen Piratismista, mutta rajan veto on silti minusta vaikeaa. Me bloggaajat helposti ajatellaan että blogit olisi jotenkin asian ytimessä ja ken ensin jonkun asian bloggaa, on todennäköisesti sen idean isä.
VastaaPoistaKuitenkin on olemassa elämää myös internetin ulkopuolella. Ollut jo iät ja ajat. Paperiaskartelussa on monia uusia tekniikoita, johtuen materiaalien kehityksestä, mutta paljon on tekniikoita, joita on sovellettu kankaanpainannasta ja muista käsitöistä, kuvataiteen puolelta jne.
Monet "uudet" ideat onkin vanhojen ideoiden sovelluksia ja yhteen sovittamisia, uusia näkökantoja.
Olen siis osittain samaa mieltä Caritan kanssa, mutta en silti sanoisi, että ideoiden alkuperän selvittäminen olisi helppoa. Enkä aina näe sen tekemistä tärkeänäkään. Mutta kaikki kunnioitus sille joka aikanaan keksi skräppäykse, pienet valokuvat, koristemytyt ja sommittelun tärkeyden. Kiitos ja ylistys! ;-)
Mielenkiintoista pohdintaa! Tässä omaa tajunnanvirtaani :D
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla, että kaikki on jo tehty. Jos joku sitä ei ole jo blogannut, ihme, mutta todennäköisesti se on jo tehty. Elämää on tosiaan internetin ulkopuolellakin. Jos haluaa pitää idean omanaan, ei sitä kannata blogissaan jakaa.
Ideoilla kuitenkin on mielestäni omistaja - mutta se ei tarkoita, etteikö useampi ihminen voisi omistaa samaa ideaa. Hankalahan moista on todistaa, mutta silti. Ideoihinhan patentitkin perustuvat.
Skräppimaailmassa, niin kuin vähän kaikessa, on trendejä, jotka osaltaan tahattomasti vaikuttavat siihen, mitä keksit sivuusi laittaa. Sama idea tulee useammalle ihmiselle samaan aikaan. Haetaan uutta ja samat jutut tuntuvat uusilta.
Inspiroituminen on upeaa ja matkiminen imartelua. Mielelläni tosin näen juuri ristiviitteitä blogeihin, mutta eihän niitä aina tietoisesti edes tiedä! Viikko takaperin on ihastellut leiskaa ja alitajuntaan on jäänyt joku juttu, jota ei ole edes kunnolla huomioinut - ja sitten se putkahtaa esiin omaan työhön. Eri asia on, jos ollaan liikkeellä myyntimielessä. Tai siis minusta olisi jotenkin kurjempaa nähdä ideaa hyödynnettävän rahallisesti, kun että joku on sitä kokeillut :D
Mä ajattelen niin, että esimerkiksi jonkun uuden musteen toiminta mekanismin voisi patentoida, tai väriä vaihtavan paperin, tai vaikka sellaiset kirjaimet joissa oikeasti on pitävä tarra, mutta joita kuitenkin voisi liikutella kun ne menee vinoon, tai jonkun uuden laitteen joka tekee jotain mullistavaa, mutta sitä ei käsittääkseni voi patentoida miten näitä olemassa olevia tuotteita käytetään.
PoistaHyvä kirjoitus ja allekirjoitan täysin, joten en ala toistamaan jo kirjoitettua. Saman idean tosiaan voi useampikin keksiä. Hyvä näitä on välillä pohtia. Itse ainakin saan ideoita monesta paikkaa, ihan vaikka lehdistä jonka kuvat ei edes askarteluun viittaa, maisemasta, ihan mistä vaan ja tietty blogeista. Inspiraatioita pitääkin välillä etsiä lehdistä tai muualta ja vaikka joku vaikkapa sommittelu miellyttäisi kun sen teet omilla erilaisilla materiaaleille se on sinun näköinen. Lähes kaikki on jo kuitenkin keksitty..ehkä :)
VastaaPoistaitse olen sitä mieltä, että usein sama idea syntyy monessa paikassa yhtäaikaa. ihan esimerkkinä otan sen, että loppukesästä kypsyttelin pitkän aikaa ajatusta heijastinnauhasta taitelluista tuohitähdistä. kun sain omani tehtyä, seuraavana päivänä postiluukusta kolahti ikean kuvasto, jossa oli tuohitähtiä. samoin sain tietää, että meille tulee töihin paperisia tuohitähti-taittelupakkauksia sekä jossain aikakausilehdessä oli myös kyseisellä mallilla taiteltuja koristeita. Idea sinänsä ei ole mikään uusi, vaan kyseessä on ikiaikainen malli. Silti se on yhtäkkiä syntynyt uutena ideana useammalla ihmisellä toisista tietämättä. itse selaan todella paljon nettiä, blogeja sekä varsinkin pinterestiä. saan sieltä ideoita, joitain toteutan aika suoraan omina versioinani, joistain otan vain jonkin ajatuksen jota jalostan todella pitkälle. en nyt tästä toiminnasta ihan piratismi-sanaa kuitenkaan lähtisi käyttämään.
VastaaPoistajo blogin pitämisen alkuajoista olen ollut sitä mieltä, että tarkoitukseni on jakaa ideoita myös muille. miksipä muuten pitäisin julkista blogia? tottakai ideoitani saa käyttää, olenhan itsekin ammentanut inspiraatiota muilta. aina en muista, mistä idean olen saanut, toisinaan en edes hahmota sitä että olen jonkun ideaa käyttänyt oman työni pohjalla. en muista että olisin ikinä voimakkaasti väittänyt jotain ideaa omakseni, toisaalta empä kovinkaan usein laita myöskään linkkejä sinne, mistä idean olen löytänyt (sillä suurimmassa osassa tapauksia en sitä edes muista). en koe silti toimivani mitenkään väärin, en mielestäni ole velvollinen selittämään kenellekään jonkin tuotokseni kaikkia vaiheita. olisihan mahdollista pitää esimerkiksi kuvablogia ilman tekstiä ollenkaan.
harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ikoninmaalausta. kurssilla kaiken lähtökohtana on, että teemme kaikki työt mallikuvasta, toisinsanoen jonkin jo aiemmin maalaamasta ikonista. onko tämä kopiointia tai jäljentämistä vai onko kyseessä kuitenkin oma tulkinta samasta aiheesta minkä jo joku muu on maalannut aiemmin? tiedän, että vaikka kurssilla maalaisimme jokainen aivan saman ikonin, olisi lopputulos silti kaikilla aivan erilainen.
Mulle kävi myös aika samanhenkinen juttu muutamia vuosia sitten. Olin ihan tohkeissani tehnyt pullonkorkeista korviksia vanhoja valokuvia käyttäen ja suunnilleen ekat asiakkaat myyjäisissä kysyi että saitko idean Ratulasta.
PoistaEn saanut, en ollut tietoinen asiasta. Luulin keksineeni jotain omaperäistä :-)En ollut.
Olen kursseilla huomannut, että vaikka kaikilla olisi aivan sama tarvike pakki, niin silti jokainen lähtee kotiinsa aivan erilaisten töiden kanssa. Siinäkin tapauksessa, että työvaiheetkin olisi kurssilla kerrottu.
Vielä tarkennan, että rajanveto on todella vaikeaa, ja itsekin nimenomaan esim. Pinterestissä kierrän etsimässä inspiraatiota. Mutta tarkalleen suora kopio? En tarkoita mistien käyttöä, gesson levitystä tai layoutin pohjan käyttöä. Ne ovat trendejä, ja jokainen soveltaa niitä omalla tavallaan.
VastaaPoistaVaan esim. korttimallin suoraa kopiointia omaan myyntipöytään. Tai toisen keksimän runon käyttöä myytävään korttiin. Tai jos esim. Riikan/Emmon kurssilla kuvaisin videon ja myisin sen sitten itse, onko se sallittua? Tai tekisin kurssilla tehdystä mallityöstä tarkan tutoriaalin omaan blogiini?
Siksi minusta on tärkeää että tästäkin joskus keskustellaan, vain jotta jokainen pysähtyisi ajattelemaan hetkeksi. On nuotitkin kaikille samat, mutta silti Jonne Aaron ei laula Kaija Koon kappaleita ilman korvausta ;)
On ihanaa miten moni ideoitaan ja inspiraatiota jakaa, vierestä katsoen vain joskus harmittaa miten lehdessä julkaistaan suora kopio toisen työstä, tai jonkun blogista on varastettu valokuva ja se esitellään omana. Jos kaiken kopiointi on sallittua, mikä estäisi näiden tekoa? Miksei kaikkia leimojaan voisi skannata ja alkaa myymään tulosteita?
Jokaisen askartelijan blogin ei tarvitse olla ideoiden aarreaitta, on rikkaus miten erilaisia töitä teemme, kukin tavallamme soveltaen. Minä peräänkuulutan vain kiitosta sinne minne kiitos kuuluu, silloin kun tietää toiselta lainaavansa :)
Minä päivät pitkät pähkin uusia käyttötapoja Fiskarsin työkaluille, nimenomaan niin että kuka tahansa on tervetullut niitä tekemään vaikka myyntiin (eikä tarvitse lähdettä mainita)! Mutta en minä halua että niistä joku koostaa vihkosen "50 vinkkiä" ja myy sitä muille :)
Kiitos kun sain avautua, kuten näette aihe lähellä sydäntä :D Askartelun iloa!
Carita, antaa tulla vaan! Hyvä että asiasta keskustellaan ja tuodaan esille useita eri näkökulmia!
VastaaPoistaTuossa mitä kirjoitit on vinha pointti. Ja tuollaisissa esimerkeissä se onkin aika selkeää. Valokuva ja leimasin, niiden alkuperä on helppo todentaa.
Mutta otan tähän esimerkiksi yhden missä itse liikun hämärällä alueella.
Olen käyttänyt foliota alkoholimusteiden kanssa jo useampaan projektiin. Viime vuoden IS:ssä osallistuin Birgitin kurssille, jossa samalla tekniikalla tehtiin minialbumi. Tekniikassa ei ollut minulle uutta, mutta formaatti mihin muotoon työ tehtiin oli uusi, mutta minusta näppärä tapa opettaa hauska tekniikka jonka jo osasin.
Olen pitänyt albumia mukana tilanteissa, joissa olen ollut demoamassa alkoholimusteiden käyttöä. Ja albumista inspiroituneena minua pyydettiin pitämään Seinäjoelle kurssia samaan henkeen. Tein albumista oman näköiseni version ja kurssitin sen jo Turussa viime viikonloppuna.
Syyllistyinkö plagiointiin?
Emmo: Et mielestäni, selkeästi mainitsit kurssilla muistaakseni, että et voi ottaa kunniaa ideasta. Näin olin kuulevinani ja kerroit, että se on Birgitin kurssilla opittu. Vieläkin on muuten kesken ja se haitarikukka meni ruttuun, täytyy se jotenkin korjata kunhan saan gel mediumia ja ehdin...mutta hieno siitä albumista tulee :)
VastaaPoistaTodella loistava kirjoitus! Itse en näe mitään ongelmaa siinä, että kopioi toisen malleja (miksi niitä malleja ylipäätään tehdään, jos ei kopioitavaksi), koska kuten sanoit niin ei niitä kuitenkaan täysin samanlaisia tule. On sitten ihan eri asia, jos ne laittaa myyntiin. Minusta askartelun tuotoksia ei oikein voi verrata toisen ottaman valokuvan levittämiseen, jos ei sitä toisen tekelettä omaan esittele. Tästä harrastuksesta katoaa jotain ollennaista, jos kaikki alkaa omia ideoitaa kopioinnin pelossa pimittämään:)
VastaaPoista/p
Tämä on ollut eri mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikista näkökulmista. Koulussa eräällä luennolla puhuttiin myös siitä kuinka ideat ja asiantuntijuus syntyvät vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Voisiko siis ajatella otta osa tekniikoista ja muista ideoista skräppäyspuolella olisi myös yhteistyön tulosta. Joku keksii jotain, johon joku lisää jotain ja siitä inspiroituneena kolmes tekee jotain. Osittain ehkä toisistaan tietämättäänkin.
VastaaPoista:-) Google translator is making this difficult to read, but I think I'm getting what you are saying. Interesting topic!
VastaaPoista