Ennen skräppäilyä harrastin atc-korttien tekemistä ja decoilua. Kun löysin skräppäilyn, ne jäivät. Minut imaisi mukaansa mahdollisuus tallentaa merkityksellisiä tarinoita - pieniä arkisia yksityiskohtia, pitkään miettiämiäni ajatuksia ja kaikkea niiden väliltä. Kauniit yksityiskohdat ovat ihania ja käsillä tekeminen hauskaa, mutta tarinat ovat se asia, joka pitää minut kiinni juuri skräppäilyssä. Netissä saatan ihailla muiden tekemiä upeita tekstittömiä sivuja, mutta omiin albumeihini sellaisia ei ole ilmestynyt.
Aloitan askartelun tarinasta, ja pyrin siihen, että leiska on sisältönsä näköinen. Olen todella hidas (ja tällä tarkoitan tosiaan to-del-la hidas) skräppäilijä, eikä se haittaa minua ollenkaan. Otan esiin tarinaan liittyvän kuvan, alan sommitella, mietin tekstiä. Usein leiska lepää skräppäilypöydälläni useita päiviä ja käyn välillä lisäämässä, siirtämässä tai poistamassa jotain. Yritän varata tilaa tekstille. Jos joskus käy niin, että sivu edistyy nopeasti, hauduttelen tekstiä kuitenkin yön yli - seuraavana päivänä teksti on alitajunnassa yleensä pikkuisen parantunut.
Jos leiska ei tunnu oikealta, vaihdan aihetta tai aloitan alusta. Tätä leiskaa varten kiinnitin sideharsoa gessolla sinivalkealle pilkkupaperille, lumimaisema mielessäni. En pysynyt gesson kanssa kohtuudessa, ja sininen katosi lähes kokonaan valkoisen alle. Ehdin jo kiinnittää sinisen pitsiliinasiirtokuvan pohjaan, kun totesin, etten voi jatkaa... pohja näytti niin paljon kipsiltä, että talvimielikuva unohtui. Joten alusta uudestaan!
Tässä leiskassa halusin tallentaa kuvan, joka aikoinaan oli puhelimessani taustakuvana. Taustakuvanahan se oli tietysti siksi, että se oli silloin lempparini! Ei mikään elämää suurempi tarina siis, pieni rakas muisto.
Tallennan omia tarinoitani, lasteni tarinoita ja yhtenä projektina myös mummuni tarinoita, vaikka oikeastaan kaikki ovat minun tarinoitani. Valitsen aiheet, valitsen näkökulmat. Mummun albumi -projekti käynnistyi vahingossa, kun tein sivun äitini vauvakuvasta ja näytin sen muistisairaalle mummulleni. Se herätti hänessä paljon muistoja ja tunteita, ja sen jälkeen katselimme välillä vanhoja valokuvia yhdessä muutenkin. Nauhoitin osan keskusteluista puhelimellani ja olen käyttänyt nauhoituksia avuksi tekstien kirjoittamisessa. Nyt mummuni on kuollut, mutta sivujen tekeminen jatkuu.
Tässä yhden mummun sivun kehitystä, aiheena mummuni ja vaarini tutustuminen. Valitsin kuvan, tein ison &-merkin kohojauheella, aloin lisätä koristeita. Kukkanauhan vasemmalla puolella olevat kivet sain mummulta - ne olivat jääneet yli, kun hän oli osallistunut korukurssille. Tällaisia leiskan tapahtumiin tai henkilöihin liittyviä tarvikkeita käytän erityisen mielelläni. En kiinnittänyt mitään (enkä leimannut otsikkoa), koska teksti on vielä vähän auki... mutta julkaisenpa kuitenkin vaihekuvat, koska niitä on muidenkin tekeminä niin hauska katsella. Kyllä se joskus valmistuu. Parempi myöhään! :-)
Emmolle kiitokset vierailukutsusta ja kiinnostavien vierailujen emännöinnistä! Kiva kun sain olla mukana! :-)
Kiitos Sannika! Tykkään todella tavastasi kertoa tarinoita.
VV -projekti lähenee loppuaan! Viimeisenä alkuperäisen VV:n puitteissa mukana on Marsha! Ainakin viime vuonna Intohimona skräppäyksessä mukana olleille tuttu. Hänellä onkin mainio tapa esitellä omaa tyyliään!
VV on kuitenkin saamassa jatkoa. Mukaan on lähdössä uusia upeita, erilaisia ja mielenkiintoisia skräppääjiä, tällä kertaa ympäri maailmaa! VV-haasteet muuttuvat kuitenkin niin, että tyylin esittely ja haaste ilmestyvät samassa postissa ja aikaa haasteeseen osallistumiseen on yhteensä kaksi viikkoa. Eli hieman harvemmassa tahdissa.
Haasteiden voittajia arvotaan edelleen varmaan yhtä epämääräisessä tahdissa, mutta lupaan yrittää parantaa tapani!
Kiitos kaikille jo osallistuneille! Muistakaahan käydä osallistumassa haasteisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.