Mummolassa

 Miehelläni on ihana mummola. Mummo on nauravainen ja koko talo on jotenkin hyväntuulinen.

 Mummo on hämmentynyt kun kuvaan. Pistorasiaa. Mutta minusta sekin on hauska. Ja vähän sympaattinenkin.

Vähän joskus kutkuttaisi asua oikeasti vanhassa talossa. Sellaisessa pienessä hassussa talossa. Missä olisi seinätkin vinossa. Ja jalkojen alla oikeaa puuta. Ja puiset ovet ja vinossa olevat keittiön kaapit. Sellaisessa talossa olisi kiva asua millä olisi tarinoita kerrottavana. Vaikka onhan tässäkin jo, niitä tarinoita mitä itse teemme.

Mummo on kertonut että tapetit valittiin aikanaan muutamasta eri vaihtoehdosta. Oli rakennusmiehillä kuulemma ollut mukanaan muutama tapetin kuva. Niistä sitten valittiin. Ja hyvät valittiinkin kun samat tapetit ovat kestäneet 50-vuotta. Makkarin kukkatapetti tosin taitanee olla uudempaa vuosikertaa.

Huonekaluillakin on omia tarinoitaan kerrottavana. Hassu vaaleanpunainen penkki on ostettu aikanaan huonekaluliikkeestä jonka yläkerrassa mummo perheineen asui vuokralla. Se on vartavasten maalattu tähän "uuteen" keittiöön. Mummo on aikamoinen väri iloittelija.

Keittiö on sympaattinen. Tänä vuonna tehty putkiremontti on kaikessa käytännöllisyydessään hieman näkyvähkö. Värimaailma on kuitenkin autenttinen. Sekoitus tylyä ja sympaattista. Eriparista ja kuitenkin yhteensointuvaa.

Mummolassa on leluja. Osa mieheni lapsuudesta, osa vanhempia, osa uudempia. Kangaspuut mummolla on askarteluhuoneessa. Saatiin poppana kotiin viemisiksi.

Taisin vähän hullaantua mummolaan. Olisimpa itsekkin yhtä iloinen mummo!