Koulun diskossa

On nostalgista. Voi sentään. Korvissa soi wind of change ja eternal flame. Vaikka nykyisin ne taitaa oikeasti soittaa Risto Räppääjää ja smurffeja. Kahviossa sentään sai fiilistellä omilla nuoruus muistoillaan.

 Olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa koulu ja kotiyhdistyksen hommissa. Minä olin kahvilan täti ja Tane toimitti portsarin roolia. Menin pakotettuna kun sain sähköpostin että jos ei vapaaehtoisia löydy, niin disko jää pitämättä. Mielessäni oli tuskainen parituntinen tekopirteää hymyä lapsen hien leijallessa ympärillä ja korviahuumaavan mekkalan ja sokeripöhön täyttäessä tilan. Olin väärässä. Minulla oli hauskaa.

Diskoa varten minua pyydettiin leipomaan. Mokkapalatovat kuulemma kuuminta hottia 1-4 lk keskuudessa, joten urheasti sitten leipaisin neljä pellillistä piirakkaa. En yleensäkkään ole niittänyt mainetta jauhopeukalona, enkä tehnyt poikkeusta tässäkään tapauksessa. Poikani 7v tokaisi mokkapalat nähdessään -Äiti, ne nauraa sulle!.

Rujosta ulkonäöstään huolimatta Kaikki leipomukseni menivät kaupaksi ja hyvää kuulemma oli.

Leivonnaisten lisäksi buffassa myytiin karkkia ja naksusuodatinpusseja. Lapset ovat sympaattisia hahmoja.On hämäävää onkin että joku maksaa 50 senttiä ja itsellä on vaan se 2 euronen. Ja viisikymmentä kuulostaa paljon isommalta kuin kaksi. Ja se vasta olikin pulmallista kun ei millään uskalla sanoa mitä haluaa. Loppupeleissä uskon kuitenkin että kaikki pienet asiakkaat saivat haluamansa, kaikki kadonneet lompakot löysivät omistajansa ja tädin keksimät ostorajoitteetkin nieltiin mukisematta.

Diskossa oli myytävänä myös roinaa. Äänekästä roinaa. Asia mitä en ymmärrä, mutta ehkä minun ei pidäkkään.

Tunnelma oli mahtava. Diskossa kisattiin Limbossa, tehtiin solmuja ja leikittiin muumiota. En nähnyt kenenkään tanssivan.

Kahvilantädin kouludisko raportaasi päättyy tähän.