Törmäsin viime päivinä tilanteeseen jossa skräppäämiseni kyseenalaistettiin, tai sitä pidettiin outona, tunkeilevana. Mietin sitä miksi skräppään. Mun leiskat ei aina ole kovin mukavista aiheista, eikä ehkä edes visuaalisesti kovin kauniita. Mutta ei mun kaikki muistotkaan ole.
Tätä leiskaa tehdessä koin turhautumista ja pahaa mieltä. Ärsyynnyin, luovutin ja toivon mukaan annoin itselleni luvan lakata yrittämästä. Leiskaa työstäessä isken ne käsillä olevat tunteet paperille. Työstän niitä tunteita samalla kun teen. Mun leiskojen ei ole tarkoitustaan avautua katsojalle kaikissa merkityksissään. Ehkä teen tästä aiheesta vielä kauniimman leiskan. Sitten kun aika on tehnyt tehtävänsä.
Tämä on HUIKEA! Aivan ihana - nam! En voi ylistää tarpeeksi.
VastaaPoistaHienosti purettu tunne - ymmärrän turhautumisen.
Oo! Kiitos. Kadehdin niin kykyäsi iloitella maalien kanssa että oli ihan pakko kokeilla. Suosittelen kaikille. Antakaa palaa vaan.
VastaaPoistaTämä on vaikuttava! Jotenkin synkähkö, mutta runollinen tunnelma.
VastaaPoistaKiitos Paula!
VastaaPoistaminä tykkään tästä kovasti! ja siis esimerkiksi juuri tähän verrattuna, ähtäri-sivun vaaleanpunaisuus yllätti :)
VastaaPoistaKiitos. Totta, vaaleanpunainen ei ehkä ole itselleni tyypillisin väri. En oikein tiedä mistä ajatus ähtäri leikaan pälkähti päähäni.
VastaaPoistaMonta hienoa leiskaa sitten viime visiittini, mutta tämä on ihan superhieno! Miten skräppäilyäsi sitten kyseenalaistettiinkin, en tosiaan ole samaa mieltä. Antoisaa ja tärkeää touhua.
VastaaPoistaSannikka, kiitos käynnistä. Ehkä skräppäys on joistakin vaikeaa koska osa asioista haluttaisiin unohtaa mielummin kuin muistaa?
VastaaPoista