"Nykyään tarkkailen itseäni paljon valokuvien kautta. Rakastan valokuvausta ja kuvattavana olemista. Vielä pari vuotta sitten etsin valokuvista kaikki mun virheeni, mutta tänä päivänä on tilanne toisin. Aloitin pari vuotta sitten elämäntaparemontin, sen myötä on elämään tullut takaisin itsevarmuus, joka taisi olla muutaman vuoden vähän kadoksissa. Kun kamera kaivetaan esiin, olen yleensä heti valmis poseeraamaan. Muutamia kertoja on eteen tullut ammattikuvaaja, joka on lausunut ”sua on helppo kuvata, kun sua ei pidä ohjata”.
Olen miettinyt omaa suhtautumista kameraan paljon. Sanon aina ihmisille, että meidän jokaisen pitäisi keskittyä aina itsessään niihin hyviin puoliin mitä itsessä on, eikä etsiä vain omia virheitään. Kun tämän tajuaa, on elämä paljon helpompaa ja itselleen armollisempaa. Noilla opeilla varmaan itsekin opin hyväksymään omakuvani aikoinaan.
Kappalevalinnasta on pakko sanoa se, että valitsin Pepe Willbergin Aamun, koska mä olen parhaimmillani aina aamuisin. Omakuvakin otettu aamutreeneissä, tilanteessa, jossa mun personal trainer piiskaa mua parempiin suorituksiin."
-Maiju
Haasteessa inspiraation lähteenä toimii suomalainen musiikki. Ajattelin, että musiikki ikään kuin loisi tunnelmaa, missään tapauksessa ei ole tarkoitus tavoitella kirjaimellisia tulkintoja. Haasteeseen ei ole oikeaa eikä väärää tapaa osallistua vaan sen tavoite on oppia katsomaan itseään hyväksyvästi. Sääntöjen sijaan tarkoitus on inspiroitua ja rohkaistua löytämään uusia kuvakulmia.
Mukaan haasteeseen pääset helposti. Ota kuva itsestäsi kunkin päivän teeman inspiroimana. Halutessasi voit linkittää kuvasi päivän blogipostaukseen, lisätä sen facebook -ryhmäämme, instagrammiin hashtagilla #30ja30, tai liittää sen Flickr -ryhmään. Haasteen tarkoitus on lisätä positiivista energiaa ja toisten kunnioittaminen on osa haastetta. Muistattehan tämän kommentoidessanne toisten ottamia kuvia.
Kuulen monesti ihmettelyä siiten miten saan kaiken sen tehtyä mitä teen. Oikeastaan en tee sen enempää kuin kukaan mukaan. Kärsin samalla tavalla tuntien vähyydestä ja ideoiden paljoudesta kuin moni muukin. Ne asiat mitä teen, ovat vain näkyviä. Ehkä tapani on pitää isoa melua itsestäni?
Lisäksi käytän luvattoman vähän aikaa esimerkiksi siivoukseen, pyykkäykseen ja muihin kodinhuolto tehtäviin. Tästä voin kiittää ihanaa supermiestäni, jolle olen ikikiitollinen kyvystä pitää langat käsissään.
Halusin dokumentoida yhden kiireisen päivän tapahtumat itselleni muistiin.
7.00 Herätys. Kello soi ja mieheni herää kahvin keittoon. olemme jakaneet heräämisvuorot niin, että joka toinen päivä minä keitän kahvit ja joka toinen päivä mieheni. Herääjän vastuulla on myös valmistaa aamiainen lapsille ja katsoa, että isoimmat ovat ajoissa koulutaksissa. Mieheni on tässä paljon organisoituneempi.
Tässä vaiheessa tarkistan yleensä ensimmäisen kerran sähköpostin.
7.15 Kömmin sängystä, nappaan tietokoneen päälle ja hoidan aamu toimet. Juon kahvia, hyvää kahvia!
7.30 Kuuntelen Aamulypsyä, lueskelen sähköposteja, facebookkia ja viimeistelen mahdollisia blogipostauksia. Kuvaan blogiin menevän työn heti kun valoa on riittävästi.
7.40 Hoputan lapsia koulutaksiin. Lasten lähdettyä jatkan töitä koneen ääressä kunnes nuorimmaisen on aika lähteä päiväkotiin. Hoputan häntä pukemaan työskentelyni lomassa. Etsin sukkia, vaatteita, vesipulloa.
8.00 Nuorimmaiseni lähtee päiväkotiin joko mieheni tai naapurissa asuvan isäni toimesta. Haen lisää kahvia ja jatkan töitäni. Vastailen sähköposteihin, teen kuvankäsittelyä. Lisään ottamani kuvan blogipostaukseen.
9.00 Alkavat oikeat työt. Siirryn naapuriin palaveriin.
11.40 Palaveri päättyy, lukaisen nopeasti sähköpostin, tuijotan facebookkia, huokaisen. Vastaan palaverin aikana tulleeseen soittopyyntöön.
12.00 Lounas, pinaattikeittoa ja keitettyjä kananmunia
12.30 Tauko. Lojun sängyllä tekemättä mitään ja pelaan hetken tetristä johon olen koukussa. Luen sähköpostit ja yritän verytellä jumissa olevaa niskaani.
13.20 Lähden seuraavaan palaveriin.
14.45 Palaveri päättyy ja kävelen raikkaassa syyssäässä kaupalle, jossa tapaan mieheni ja nuorimman tyttäreni. Olen päättänyt jättää jumpan tänään väliin hirveän niska jumin takia, mutta kävely tekee hyvää jäykille lihaksille ja palaverien turruttamaan mieleen.
16.00 Kotona, puran kassit, siivoan vähän ja pakotan koululaiset siivoamaan välipala sotkunsa.
16.30 Asukkaillamme on saunailta. Laitan iltaruuan tulille sekä asukkaille, omille lapsille, että heidän kylässä olevalle kaverilleen. Istuskelen koneella, pyrin muistamaan mitä To Do -lista pitikään sisällään.
17.10 Teen blogipostauksen meneillään olevaan verkkokurssiin.
17.30 Syön, juttelen lasten kanssa päivän tapahtumista. Kyselen läksyistä. Autan tarvittaessa ja kuuntelen lukuläksyjä. Läksyt on pitänyt tehdä heti koulusta tultua ja tällä kertaa niin on käynytkin!
18.30 Katson lasten kanssa Master Chef ohjelmaa ja ohjeistan samalla vanhinta tyttöä luumupaistoksen tekemisessä. Meillä ei ole telkkaria, joten kaikki sarjat katsotaan netin kautta. Luovuimme telkkarista jo yli kymmenen vuotta sitten, enkä koskaan ole katunut päätöstä. Okei, paitsi linnanjuhlien aikaan.
19.20 Syömme iltapalaksi luumupaitosta ja maskarpone vaahtoa. Tämän jälkeen lapset menevät suihkun kautta hammaspesulle.
20.00 Lapset nukkumaan ja minä mieheni katsomme telkkaria. Katsomme usein yhdessä muutaman sarjan tai dokkarin ennen nukkumaan menoa.
Vastailen vielä muutamiin viesteihin ja tykkään kaikista ihanista omakuvista Facebookissa.
22.00 Sammun sänkyyn.
Koko päivänä en ehtinyt tehdä mitään luovaa työskentelyä, mutta koneella sen sijaan istuin useamman tunnin. Silti tuntuu ettei paljoa ehdi yhden päivän aikana saada tehtyä. Tällä hetkellä kaikki askartelut tulee tehtyä jotakin tiettyä asiaa varten, joten blogissa on ollut esillä tekemiäni töitä vähän laiskan puoleisesti. Toivon tähän kuitenkin muutosta, sillä juuri eilen sain postissa aikamoisen paketin!
Tykkään kuvasta koska se edustaa minulle lomaa parhaimmillaan. Lapset uivat ja minä luen hyvää kirjaa. Olen tekemättä mitään. Se on minulle epätyypillistä ja vaatii totuttelua. Että osaa olla vaan. (Lukemista ei lasketa). Osaatteko te olla vaan? Ottaa hetken itsellenne vaikka oikeaa lomaa ei juuri nyt olisikaan?
Tarvitseeko lomaa varten aina matkustaa jonnekkin kauas vai olisiko oikeastaan parasta jos pystyisi saavuttamaan sellaisen hiljaisen pysähtymisen tilan niistä pyykkivuorista huolimatta. Osaisi seisahtua nauttimaan kesän viimeisistä auringon säteistä ilman jatkuvaa pakko tehdä jotakin hyödyllistä.
Tänään olen hetken altaan reunalla kirja kädessä. Vailla huolta huomisesta. Hoitakoon huonepalvelu pyykkäyksen! ;)
Haasteessa inspiraation lähteenä toimii suomalainen musiikki. Ajattelin, että musiikki ikään kuin loisi tunnelmaa, missään tapauksessa ei ole tarkoitus tavoitella kirjaimellisia tulkintoja. Haasteeseen ei ole oikeaa eikä väärää tapaa osallistua vaan sen tavoite on oppia katsomaan itseään hyväksyvästi. Sääntöjen sijaan tarkoitus on inspiroitua ja rohkaistua löytämään uusia kuvakulmia.
Mukaan haasteeseen pääset helposti. Ota kuva itsestäsi kunkin päivän teeman inspiroimana. Halutessasi voit linkittää kuvasi päivän blogipostaukseen, lisätä sen facebook -ryhmäämme, instagrammiin hashtagilla #30ja30, tai liittää sen Flickr -ryhmään.
Haasteen tarkoitus on lisätä positiivista energiaa ja toisten kunnioittaminen on osa haastetta. Muistattehan tämän kommentoidessanne toisten ottamia kuvia.
Haasteen kolmas päivä. Kiitos kaikille mukaan lähteneille. Olette ottaneet upeita kuvia ja kertoneet hienoja tarinoita. On ollut upeaa huomata miten eritavoin olette aiheita lähestyneet. Wau. olen sanaton.
Tämä on omasta mielestäni hyväntuulinen kuva. Kuva on vanginnut leppoisan ja hauskan tunnelman ja sitä katsoessani tulen hyvälle mielelle. Tälläiset kuvat ovat tärkeitä. Niitä tarvitsee eniten sellaisina päivinä kun on mieli maassa ja tuntuu, ettei pysty mihinkään.
En yleensä pidä kuvista, joissa esiinnyn vähissä vaatteissa, mutta tässä kuvassa olen itseasiassa uimapuku päällä. Kuvakulma on tietenkin minulle suotuisa, mutta mitä sitten. Haluan itsestäni kuvia, joissa näytän mielestäni kauniilta.
Puhun monesti siitä, että jokaisella meillä on oikeus ja velvollisuus nähdä itsemme kauniina. Tai nähdä se hyvä, mikä meissä jokaisessa on. On kuitenkin myönnettävä, ettei se aina ole helppoa. Vielä vaikeampaa on saada kamera taltioimaan se hyvä ja kaunis. Tässä kuvassa olen mielestäni onnistunut taltioimaan jotakin enemmän kuin pelkän fyysisen kaksoisleuattomuuden.
Haasteessa inspiraation lähteenä toimii suomalainen musiikki. Ajattelin, että musiikki ikään kuin loisi tunnelmaa, missään tapauksessa ei ole tarkoitus tavoitella kirjaimellisia tulkintoja. Haasteeseen ei ole oikeaa eikä väärää tapaa osallistua vaan sen tavoite on oppia katsomaan itseään hyväksyvästi. Sääntöjen sijaan tarkoitus on inspiroitua ja rohkaistua löytämään uusia kuvakulmia.
Mukaan haasteeseen pääset helposti. Ota kuva itsestäsi kunkin päivän teeman inspiroimana. Halutessasi voit linkittää kuvasi päivän blogipostaukseen, lisätä sen facebook -ryhmäämme, instagrammiin hashtagilla #30&30, tai liittää sen Flickr -ryhmään.
Haasteen tarkoitus on lisätä positiivista energiaa ja toisten kunnioittaminen on osa haastetta. Muistattehan tämän kommentoidessanne toisten ottamia kuvia.
Kuvaa saa jakaa omassa blogissaan, facebookissa tai missä keksiikin. Kaikki ovat tervetulleita mukaan! Lue lisää haasteesta täältä.
Meinasin tämän valokuvaushaasteen pauloissa unohtaa arpoa! Asia on nyt korjattu! Arpa onni suosi tällä kertaa Miharua. Ottaisitko ystävällisesti yhteyttä minna@emmo.fi
Neljä arpaa minulle! :) (2x facebook, postituslista ja kommentti)
Ylhäällä onkin jo hyvin sanottu omat toiveeni; Fyysinen lehti olisi omasta mielestäni ehdottomasti mukavampi, mutta sen toteuttamisessa on tietysti omat haasteensa... Itse olen hurahtanut täysin ruotsalaiseen INZPIRA-lehteen, ja toivoisin PAPERILLA-lehdeltä vähän samanlaisia asioita:
Monipuolista paperiaskartelu! Skräppäystä, Art journlausta, korttiaskartelua, Project lifea, smashia, mixed mediaa, koristeita...
Ohjeita leiskojen kokoamiseen ja uusien tekniikoiden opetteluun. Pelkkiä skräppileiskojen kuviakin on tietysti kiva katsella, mutta harvoissa lehdissä / blogeissa tms. on esimerkiksi kuva-kuvalta ohjeita, jotka saattaisivat olla varsinkin uudenlaisten tekniikoiden kohdalla hauskoja!
Nimenomaan aikuisille suunnattu lehti, ei lasten vessapaperipupu-askarteluohjeita (kivojahan nuo ovat, mutta niitä löytyy paljon muista askartelulehdistä).
Kilpailut, arvonnat ja haasteet olisivat huippuja!
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Muistakaahan käydä tykkäämässä Paperilla -lehdestä facebookissa!
Kuten eilen kerroin, olen kutsunut mukaan haasteeseen inspiroivia ihmisiä kertomaan suhteestaan omakuvaan. Toivon, että vieraat antavat meille kaikille uusia näkökulmia ja ideoita omakuviin.
Ensimmäisenä vieraana minulla on Linda, jonka blogiin pääset kurkkaamaan täällä.
"Siinä olen minä. Semmoisena kuin muut minut näkevät, luulen. Katson kuvaa itsestäni. Itselaukaisijalla otettua. Niin on helpompaa kun ei tarvitse poseerata kenellekään. Joskus pyydän lapsiani ottamaan itsestäni kuvan. Heidän edessään ei tarvitse nolostella eivätkä he pidä omakuvien ottamista mitenkään ihmeellisenä tai kyseenalaisena asiana.
Kuvassa olen siis minä. Tunnistanko itseni? Näytänkö sellaiselta, jollaiseksi tunnen itseni? Tarkastelen. On eri asia katsoa pysäytettyä kuvaa kuin peilikuvaa. Katsojana olen kriittinen ja armotonkin itseäni kohtaan. Hiuksissa juurikasvu, poskissa punakka couperosa-iho. Luomi korvan vieressä. Niskatukkaa. Sekaisin olevia kulmakarvoja. Kiinnitän huomiota kohtiin, jotka mielestäni ovat epäkohtia. Mitä muut mahtavat nähdä kuvassa?
Huomaan haikailevani vuosien taakse, jolloin oli puolet nuorempi. Ei raskauksien myötä tulleita kiloja eikä venynyttä ihoa. Ei rypynalkuja silmäkulmissa. Ihokin oli tasaisen värinen. Keskityn turhamaisesti ulkonäön tarkkailuun. Miksi unohdan nähdä omassa kuvassani elämänkokemuksen? Tai että kuvassa on äiti, vaimo, ystävä, sisko, tytär, eli ihminen, jota monet tarvitsevat ja rakastavat? Voisinko nähdä kuvassa intohimoisen askartelijan, suklaan ystävän, tanssia harrastaneen, metsää rakastavan, useampaa blogia ylläpitävän kiireisen kolmen ihanan lapsen äidin, joka on terve ja jolla on asiat hyvin? Ensi kerralla kun tarkastelen kuvaani, aion keskittyä muihin asioihin kuin siihen turhimpaan ja tylsimpään - ulkonäköön liittyviin asioihin. Aion nähdä syvemmälle ja opin tuntemaan ja tunnistamaan itseni paremmin omakuvieni kautta!"
Haasteessa inspiraation lähteenä toimii suomalainen musiikki. Ajattelin, että musiikki ikään kuin loisi tunnelmaa, missään tapauksessa ei ole tarkoitus tavoitella kirjaimellisia tulkintoja. Haasteeseen ei ole oikeaa eikä väärää tapaa osallistua vaan sen tavoite on oppia katsomaan itseään hyväksyvästi. Sääntöjen sijaan tarkoitus on inspiroitua ja rohkaistua löytämään uusia kuvakulmia.
Mukaan haasteeseen pääset helposti. Ota kuva itsestäsi kunkin päivän teeman inspiroimana. Halutessasi voit linkittää kuvasi päivän blogipostaukseen, lisätä sen facebook -ryhmäämme, instagrammiin hashtagilla #30ja30, tai liittää sen Flickr -ryhmään.
Haasteen tarkoitus on lisätä positiivista energiaa ja toisten kunnioittaminen on osa haastetta. Muistattehan tämän kommentoidessanne toisten ottamia kuvia.
Heippa! Syyskuu on vidoinkin täällä! Ja niin on myös 30&30 omakuvahaaste. Jännittää. 30 kuvaa. Yksi kuva päivässä on aikamoinen haaste. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Paljastaakohan kuvahaaste minusta uusia puolia? Löydänkö itsestäni sisäisen supermallini? Uskallanko laittaa esille kuvia joissa en pidä näkemästäni? Päädynkö ottamaan itsestäni 30 samannäköistä kuvaa? Loppuuko puhti kesken? Apua!
Onneksi vastauksia ei tiedä etukäteen. On vain edettävä päivä kerrallaan ja yritettävä löytää itsestään se kulloinkin käsillä oleva tunnelma. Ajattelin ensin, että aloitetaan varovasti, tunnustellen, ehkä kuvalla jossa näkyy varpaat tai korva. Mutta ei. Mennään heti täysillä, syteen tai saveen. Tässä olen minä. Hei kaikille teille.
Oma suhteeni omakuvaan on varsinainen viha-rakkaussuhde. Omakuva vetää minua puoleensa, se kiehtoo ja inspiroi. Toisaalta se herättää epätoivoa ja vihaakin. Haasteeni ja samalla tavoitteeni on päästä näiden negatiivisten tunteiden yläpuolelle. Nähdä omakuvissa kauneutta, elettyä elämää, tarinoita.
Tälle matkalle kutsun teidät kaikki mukaan.
Teemana tänään on Vanha nainen hunningolla.
Huomisesta alkaen mukana on vieraita. Erilaisia naisia, erilaisia tarinoita. Minulla on ilo tuntea osa vieraista henkilökohtaisesti, mutta osan heistä tunnen vain blogin välityksellä. Olen kutsunut vieraita niin askartelunmaailmasta kuin sen ulkopuoleltakin. Kun olen kerrännyt heiltä tarinoita, olen myös oppinut jokaisesta jotakin uutta. Samalla olen myös katsonut peiliin ja tunnistanut tarinoista itseni.
Vieras postauksessa pääosassa on kuva ja tarina, niiden välinen suhde. En esittele vieraita sen kummemmin. Toimikoon tarina porttina jokaisen vieraan elämään. Postauksissa olevista linkeistä pääsette kurkkaamaan vieraitteni elämään kuvan ulkopuolella.
Haasteessa inspiraation lähteenä toimii suomalainen musiikki. Ajattelin, että musiikki ikään kuin loisi tunnelmaa, missään tapauksessa ei ole tarkoitus tavoitella kirjaimellisia tulkintoja. Haasteeseen ei ole oikeaa eikä väärää tapaa osallistua vaan sen tavoite on oppia katsomaan itseään hyväksyvästi. Sääntöjen sijaan tarkoitus on inspiroitua ja rohkaistua löytämään uusia kuvakulmia.
Mukaan haasteeseen pääset helposti. Ota kuva itsestäsi kunkin päivän teeman inspiroimana. Halutessasi voit linkittää kuvasi päivän blogipostaukseen, lisätä sen facebook -ryhmäämme, instagrammiin hashtagilla #30&30, tai liittää sen Flickr -ryhmään.
Haasteen tarkoitus on lisätä positiivista energiaa ja toisten kunnioittaminen on osa haastetta. Muistattehan tämän kommentoidessanne toisten ottamia kuvia.
Kuvaa saa jakaa omassa blogissaan, facebookissa tai missä keksiikin. Kaikki ovat tervetulleita mukaan! Lue lisää haasteesta täältä.
