Puutarhassa

Tänään minua inspiroivat värit. Olen kulkenut ulkona kamera kaulassa ja ikuistanut puutarhamme väriloistoa nyt kun se on parhaimmillaan. En ole häävi puutarhuri, yleensä vasta aika näyttää mitkä kasvit puutarhassamme selviytyvät, ja mitkä eivät. Rehellisyyden nimissä on kai myönnettävä, että osa kuvaamistani kasveista ei teknisesti asu juuri omassa puutarhassani. Onneksi naapurissa asuvat vanhempani ovat todellisia viherpeukaloita.

Meillä rehottavat päivänkakkarat ja Pionit. Lisäksi ylärivissä oleva valkoinen kasvi viihtyy hyvin. Kurjenmiekka tekee ison vihreän pusikon, josta pilkistää muutama hassu kukkanen. Palavarakkaus on muuttanut penkkiin vasta tänäkeväänä ja toivon, että se viihtyy. Siinä on mukavaa vanhanajan tunnelmaa.

Haaveilen sellaisesta vanhan puutarhan lempeästä tunnelmasta. Kasveista jotka näyttävät olleen paikoillaan aina. Suurista puista jonka varjoon hakeutua ja pienistä käytävistä jonka päälle kasvit kurkoittavat. Riippukeinusta. Ruusuntuoksusta, perhosista ja kenties vesiaiheesta. Sellaisesta jossa kaikki näyttää asettuneen paikoilleen kuin itsestään.

Puutarhanhoito on hyvää harjoittelua kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle. Tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Usein aikaisemmillaankin vasta seuraavana kesänä. Toiset kasvit jurovat pitkään, kunnes yht äkkiä saattavat ampaista hirmuiseen kasvuun. Näin kävi esimerkiksi ulkoportaita kasvavalle villiviinille. Ajattelin kerran että kasvi ei selvinnyt talvesta, muutamana vuonna se teki pieniä lehtiä ja näytti heikolta, mutta viime kesänä se otti kunnon lähdön ja tämä kesä on ollut samanlaista voimakkaan kasvun aikaa.

Olen kuvannut kaikki kuvat Canon 50mm f/1,4 linssillä, suurella aukolla. Suuri aukko kadottaa taustan ja nostaa näin ollen kukan pääosaan. Koneella olen rajannut kuvat ja käsitellyt värit. Näihin kuviin olen tarkoituksella hakenut hyvin voimakkaita sävyjä. Ehkäpä näistä syntyy vielä minialbumi, kuka tietää?