syömällä lihonut

Taas on se aika vuodesta kun havahdun joka syksyiseen paino-ongelmaan. Syksyllä on aika tehdä elämäntapa remontti, aloittaa urheilu ja ruveta aktiivisesti laihduttamaan. Tämä on mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö joka toistuu vuodesta toiseen. Kansa, joka hyvällä omalla tunnolla on koko kesän nauttinut jäätelöstä ja grilliherkuista, huomaa yht äkkiä olevansa lihavaa!

Itse kuulun siihen, ainakin mediassa harvinaiseen ryhmään, syömällä lihovat. Minulla ei ole perussairautta tai muuta näppärää syytä selittää kertynyttä ylipainoa. Mielestäni olen oppikirja esimerkki. Minulla on tapana napostella, eikä urheilu maistu.

Juureni ovat syvällä ikuisten lahduttajien suvussa ja pitkään sana laihduttaminen, nosti karvat pystyyni. Suvussamme on laihduttamisen ammattilaisia ja varmaan sellaista konstia ei löydykkään mitä täällä ei olisi kokeiltu. Mummolleni on lääkäri määrännyt joskus aikanaan amfetamiinia laihdutusta vauhdittamaan ja äitini on syönyt sekä kaalikeitot, että lentoemännän kuurit.
Totuuden nimissä on kerrottava, että olen itsekkin kokeillut painonvartijoita ja extravagansa pussikeittokuuria. Pussikeittojen kunniaksi minun on sanottava, että sen jälkeen oli erityisen helppoa vahtia syömisiään, koska mikä tahansa on parempaa kuin pussien syöminen.

Vuonna 2005 tutustuin ensimmäisen kerran paljon parjattuun karppaukseen. En lähde tässä sen enempää kertomaan karppauksesta muuta kuin että minulla se toimii. Pidän hiilareiden tiputtamisen tuomasta energisestä olosta ja hyvinvoinnin tunteesta. Pidän karppauksesta, koska sitä noudattaessa ei tarvitse käyttää keinotekoisia korvikkeita. Pidän hyvästä, aidosta ruuasta ja vierastan ruokavaliossa rasvakkeita, juustokkeita ja korvikkeita. Tässä yhteydessä totean tiedostavani, että myös karppauksessa voidaan käyttää korvikkeita ja muka ruokia. Näin on. Kaikenlaisia ruokavalioita voidaan toteuttaa monella tapaa. Ja kornia kyllä, vaikka arvostan puhdasta lähiruokaa, on minun heikkouteni sokerin, valkoisen vehnäjauhon ja rasvan pyhäliitto.

Mutta miten tehdä kokonaisvaltainen elämäntapa remontti, mistä niin monessa lehdessäkin näihin aikoihin paasataan? En minä tarvitse vinkkejä enkä ruokaohjeita. Tiedän hyvin miten minun tulisi toimia. Osaan korvata hiilarit kasviksilla ja tehdä monipuolisia karppiruokia. Tiedän makean nälän katoavan viikon sisällä. Tiedän olon olevan hyvä ja painon tippuvan kuin itsestään.

Mikä hyvin alkaneen muutoksen kaataa?
Olen miettinyt tätä paljon. Olen aina ollut pullukka. Se on osa identiteettiäni. Peilistä minua katsoo aina vähän lihava nainen. Silloinkin kun olen ollut normaalipainon sisällä. Tuijotan liikaa vaakaa. En osaa olla kohtuullinen. Pelkään että jatkan sukuni jalanjälkiä ikuisena laihduttajana, pelkään ruuan ottavan liian ison alan elämästäni, pelkään muutosta.

Tänä syksynä en halua laihduttaa. En halua asettaa tavoitteita painolle, enkä ravata puntarilla. Olen päättänyt asettaa elämäntapa remontilleni erilaisia tavoitteita sillä pelkkä numero puntarissa ei motivoi minua tarpeeksi.

Haluan olla naisellinen ja löytää tyylini pukeutumisessa. Haluan käyttää kauniita vaatteita ja oppia pukeutumaan väreihin.

Haluan olla energinen, hyväntuulinen ja tasapainoinen.

Haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, riippumatta vaakalukemista, harvoista hiuksista tai sirrisilmistä.

Haluan olla terve.

Haluan että elämäni on minun näköiseni ja että asetan omat tavoitteeni välittämättä muiden indekseistä, käyristä ja normeista.

Olen puhunut!