maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
oi kuusipuu
Simppeli joukukortti. Ei tosin kaikkien silmään kovin jouluinen. Mietin olisiko pitänyt jotain kimalletta laittaa vähän niin kuin jouluvaloiksi, mutta päätin repäistä ja pitää linjan hyvin simppelinä.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Syyslomalla
Kävimme Tukholmassa. Ohjelmassa oli Junibacken ja Wasa-museo. Voin suositella kumpaakin, niin lapsille kuin aikuisillekkin. Junibacken on meillä ihan vakio vierailukohde, mutta wasa-museossa kävin itse ensimmäistä kertaa.
PS. Tulkaahan käväisemään Kätevä ja Tekevä messuilla Hämeenlinnassa, tänään ja huomenna.
PS. Tulkaahan käväisemään Kätevä ja Tekevä messuilla Hämeenlinnassa, tänään ja huomenna.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Syksyn viimeisiä lehtiä
Rakastan ruskaa. Nappasin nämä kuvat pihaltamme juuri oikeaan aikaan. Asumme maalla ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua luonnossa. Muistan ettei siitä ole kuin hetki että seurasin kuinka koivut muuttuivat punaisiksi ennen kuin niiden hiirenkorvat aukeavat. Nyt pihapuut ovat tiputtaneet lehtensä.
Kesän viimeinen voikukka. Talvi tekee tuloaan.
Kesän viimeinen voikukka. Talvi tekee tuloaan.
torstai 27. lokakuuta 2011
Tänään
Ilmassa on vähän haikeutta ja luopumista. Syksyn tuntua.
Lopullisuuttakin.
Silti kuitenkin uskoa siihen että toisten ovien sulkeutuessa aukeaa uusia ovia.
Ja kiitollisuutta siitä mitä on kokenut.
Elämä kuitenkin kuljettaa meitä eteenpäin, kävi miten kävi.
Joskus muutokset tuntuvat tukalilta ja vähän pelottaviltakin. Usein ei tiedä mikä on oikein, mikä väärin. On luotettava intuitioon. Aina sekään ei ole oikeassa.
Jotenkin uskon myös siihen että asioilla joita kohtaa on aina jokin merkitys. Ja sitä suurempi merkitys mitä enemmän eroaminen tai loppuminen tuntuu. Joskus kipu on hyvästä. Tietää että on tuntenut. Elän mielummin niin että tiedän tuntevani kuin varovaisesti, uskaltamatta kokea.
Elämä on vaikeaa mutta ah, niin mielenkiintoista. Olen miettinyt paljon sitä mikä saa meidät tekemään valintoja, toimimaan niin kuin toimimme, mikä ihmisiä yhdistää, mikä erottaa. En edelleenkään tiedä. Mutta jatkan elämääni ja sen pohtimista. Tuskin tulen koskaan valmiiksi.
Lopullisuuttakin.
Silti kuitenkin uskoa siihen että toisten ovien sulkeutuessa aukeaa uusia ovia.
Ja kiitollisuutta siitä mitä on kokenut.
Elämä kuitenkin kuljettaa meitä eteenpäin, kävi miten kävi.
Joskus muutokset tuntuvat tukalilta ja vähän pelottaviltakin. Usein ei tiedä mikä on oikein, mikä väärin. On luotettava intuitioon. Aina sekään ei ole oikeassa.
Jotenkin uskon myös siihen että asioilla joita kohtaa on aina jokin merkitys. Ja sitä suurempi merkitys mitä enemmän eroaminen tai loppuminen tuntuu. Joskus kipu on hyvästä. Tietää että on tuntenut. Elän mielummin niin että tiedän tuntevani kuin varovaisesti, uskaltamatta kokea.
Elämä on vaikeaa mutta ah, niin mielenkiintoista. Olen miettinyt paljon sitä mikä saa meidät tekemään valintoja, toimimaan niin kuin toimimme, mikä ihmisiä yhdistää, mikä erottaa. En edelleenkään tiedä. Mutta jatkan elämääni ja sen pohtimista. Tuskin tulen koskaan valmiiksi.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
lumiukkoja
Aika hektisiä aikoja eletään. Olen menossa kätevä ja tekevä messuille Hämeenlinnaan ja Lahteen ja Wetterin korttelijouluun Hämeenlinnaan. Yritin kuvata vähän mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä ja päivittelen pikkuhiljaa tänne näitä töitä myös.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
valokuvausta
Viime viikolla koulussa alkoi valokuvauskurssi. Innostuin kurssin kotitehtävistä sen verran että aloitin harjoittelun jo tänään sienimetsällä.
Kotona otettu kuva Elmosta on kuitenkin suosikkini. Pitää vielä harjoitella. Paljon. Mutta ihanaa olla innostunut.
Kotona otettu kuva Elmosta on kuitenkin suosikkini. Pitää vielä harjoitella. Paljon. Mutta ihanaa olla innostunut.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Puutöitä
Olen osallistunut puutyö kurssille ja tehnyt liimalevyn. Tai leikkuulaudan, miten sen nyt haluaakaan nähdä.
Ystäväni mielestä kyseessä on liimalevy, siitä ei kuulema voi olla epäilystäkään.
Mielestäni pinta on kuitenkin kaunis. Näen jo juustot ja lasin punaviiniä, ehkä vähän omenaa niiden seurana.
Mieheni muistikuvien mukaan hän teki liimalevyn ala-asteella. Minä en, tein sen AMK tasoisena ja saan siitä 3 opintopistettä.
Oli miten oli. Kivaa kuitenkin.
- emmo -
Ystäväni mielestä kyseessä on liimalevy, siitä ei kuulema voi olla epäilystäkään.
Mielestäni pinta on kuitenkin kaunis. Näen jo juustot ja lasin punaviiniä, ehkä vähän omenaa niiden seurana.
Mieheni muistikuvien mukaan hän teki liimalevyn ala-asteella. Minä en, tein sen AMK tasoisena ja saan siitä 3 opintopistettä.
Oli miten oli. Kivaa kuitenkin.
- emmo -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)