Lomalla

Vietimme viime viikolla lomaa Vuokatissa. 

Meillä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Hauskaa yhdessä oloa.

Uusia kokemuksia.

Ulkoilua.
Aika kivaa siis.

Lukeminen kannattaa aina

En oikeastaan muista mistä keskustelu päivällispöydässä alkoi, mutta rupesimme perheeni kanssa pohtimaan mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia tv -saroja ja elokuvia mitä olemme nähneet. Lapsilla oli tietysti omat suosikkinsa, tällä hetkellä Itse Ilkimys on kovassa huudossa. Minulla on monta suosikkia,  kotimaisista sarjoista suosikkini on ehdottomasti Tahdon asia.




Ulkomaisista sarjoista mieleeni on jäänyt muutamia kuten Rimakauhua ja rakkautta, Band of Brothers ja nyt meneillään oleva Game of thrones (jonka neljäs kausi alkoi tänään!). 

Elokuvia tuli aikanaan katsottua melko paljon, mutta nykyisin harvemmin. Televisiota meillä perinteisessä mielessä ole ollut yli kymmeneen vuoteen, joten elokuvalistani ei ehkä ole kovin ajantasainen. Tykkään kuitenkin mm. seuraavista elokuvista; Päivä ilman sotaa, Kaunis elämä, Amelie. Ja sitten tietenkin kaikki ne elokuvat joissa esiintyy Brad Bitt. Tai Johnny Depp. Kaikki. 

Mutta varsinainen aihe tällä postauksella oli kirjallisuus. Lukeminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja taatusti pitkäaikaisin. Olen lukenut siitä asti, kun opin lukemaan. Ensimmäinen päätökseen saamani romaani oli "Ollin oppivuodet", Anni Swan 1919. Sen juonikuvioista en muista juurikaan, sillä kirjan läpikahlaamiseen meni kaksi vuotta.

Onneksi lukutahti on nyttemmin nopeutunut, voisi jopa sanoa, että liiaksikin. Luen helposti kirjan päivässä, jos saan pyhittää asialle koko hereillä olo aikani. Kirjojen ultimaattista top- listaa on mahdotonta koota, mutta ajattelin jakaa teille ne kirjat, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleeni. Listalla ei ole parhausjärjestystä.

1) Kazantzakis, Pyhäköyhyys Kertoo Fransiscus Assisilaisen tarinan.

2) Waltari, Ihmiskunnan viholliset Ainut kirja minkä olen Waltarilta lukenut, pidin, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi tarttua mihinkään muuhun. Sarjassamme pitäisi, kenties, joskus.

3) Hämäläinen, Katuojan vettä Upeaa ajankuvaa köyhästä sotien jälkeisestä Helsingistä. Olen lukenut monta kertaa. Koen, että kirja kertoo myös oman sukuni historiaa.

4) Westö, Missä kuljimme kerran Kertoo myös Helsingin historiaa, sijoittuu aikaan ennen Katuojan vettä. Näiden kirjojen jälkeen katsoo sekä Helsinkiä, että omaa historiaansa eri silmin. Olen tykännyt myös muista Westön kirjoista. Hieno tarinan kertoja.

5) Pulkkinen, Totta Riikka Pulkkisen tavassa maalata sanoilla on jotakin erityistä. Taitavaa tekstiä, runon omaista. Totta on hänen kirjoistaan ehkä paras. Luulen, että hänen tyylinsä jakaa mielipiteitä, mutta kehoitan kokeilemaan.

6) Nousiainen, Metsäjätti Kirjoittaa toteavan hauskaa tekstiä. Lukijaa naurattaa vaikka asiat tai tapahtumat eivät varsinaisesti ole hauskoja. Vadelmavene pakolainen oli myös huippu. Huomasin, että yksi hänen kirjoistaan, Maaninkavaara on vielä lukematta! Taitava sanailija.

7) Hosseini, Tuhat loistavaa aurinkoa Taitavaa kerrontaa ja eläytymistä. Edustaa kirjallisuudessa yhtä suosikki aiheistani, eli kirjallisuutta joka käsittelee naisen asemaa eri aikoina ja eri kulttuureissa. Aina yhtä mielenkiintoista! Kannattaa tutustua myös Hosseinin muihin kirjoihin.

8) Hilvo, Viinakortti Hienosti kirjotettu, kaunis rakkaustarina. Luin kirjan mieheni suosituksesta, kannatti.

9) Rauhala, Taivaslaulu Rakkaustarina tämäkin. Koskettava, todentuntuinen. Itkin ja nauroin. Samaistuin suurperheen äidin rooliin. Suosittelen. 

10) Zusak, Kirjavaras Tykkäsin tosi paljon, enkä ehkä siksi uskalla käydä katsomassa elokuvissa, vaikka mielitekisikin. Riittävän totta, mutta riittävän tarua. Sopivassa suhteessa. Ei kannata säikähtää, vaikka kertoja on kuolema. Tyyli ei ole mässäilevä.

11) Ruotsalaiset dekkarit En osannut nostaa ketään erityisesti esille, mutta he kuuluvat vakkari lomalukemistooni. Erityisesti naiset. Sopivan kevyttä, eikä liian jännittävää. Dekkareissakin henkilöhahmoihin on panostettu.

Mä oon kerran tehnyt tästä aiheesta leiskankin.

Tässä minun tämän hetkinen top-10:ni, se voi olla huomenna tai tunnin päästä jo eri, mutta se minulle sallittakoon! Mitä kirjoja suosittelisit minulle? Mitä kirjoja sinun top -10:ssäsi on? Oletko lukenut jonkun kirjan minun listaltani, minkä ja mitä tykkäsit? PS. Seuraavaksi lukuvuoroa odottelee John Irvingin Minä olen monta

Hyvää joulua!

Tänä vuonna vietän joulua perheeni kanssa mökillä. Mieheni suvulla on mukava hirsinen mökki sopivan ajomatkan päässä meiltä kotoa ja viime kesänä vietimme siellä lähes kaikki lomat. Mökillä ei varsinaisesti ole sähköjä, eikä pakkasilla juoksevaa vettä, mutta agrikaatin ja akkujen avulla saamme valot päälle ja iltaisin voi hetken jopa katsella telkkaria.

Osan ruuista viedään mukanamme, osa ostetaan valmiina. Hyvä ruoka on minulle tärkeä osa joulua, joten siitä ei tingitä olosuhteiden muuttuessakaan. Ilokseni olen saanut kaikenlaisia herkkuja lahjaksi!  Olemme jo monena vuonna viettäneet joulua oman perheen kesken, tai niin, että meille on tullut vieraita ja meille onkin kehittynyt vahvat omat jouluperinteet, jotka ammentavat sekä minun, että mieheni lapsuuden jouluista, mutta osa perinteistä on aivan uusia. Jouluruuista meidän joulupöydässämme ovat porkkana- ja lanttulaatikot, imellettyperunalaatikko ja rosolli. Rosolli tarjoillaan kuten omassa lapsuuden kodissani, komponentit erillään. Ilman vaaleanpunaista kermavaahtoa. 

Näiden liäksi meillä on erilaisia kaloja, kylmäsavustettu, graavattua ja savustettua. Kalat ovat minulle joulun kunkku. Pieni kinkkukin meillä on ollut, mutta tänä vuonna meinattiin ostaa ainostaan viipaleittain. Meillä kun ei välitetä syödä jouluruokia kovin montaa päivää ja kinkun menekki on sen kokoon nähdenaika pieni. Laatikoiden, rosollin ja kalojen lisäksi joulupöydästämme löytyy keitettyjä herneitä, juustoja, luumujuustokakkua ja tietenkin suklaata! Luulisi, että näillä eväillä selviäisi joulun yli nälkää kärsimättä.

Blogini hiljenee hetkeksi jouluun, mutta palaa takaisin taas uudella innolla ja inspiraatiolla uuteen vuoteen! Lämmin kiitos kaikille blogini lukijoille tästä vuodesta ja onnea iloa tulevalle vuodelle!

Toivotko vai toivotko toivovasi?

Viime aikoina täällä ruudun toisella puolella on tapahtunut paljon ja nopeasti. Paperilla -lehti on saanut valtavan hyvän vastaanoton ja mahtavinta kaikessa, lehti löysi kustantajan ja on saatavilla ihan oikeana lehtenä. Nämä tapahtumat ovat vahvistaneet uskoani siihen, että kun jotain oikein toivoo ja sen eteen on valmis tekemään töitä, on villeimmilläkin unelmilla mahdollisuus toteutua.
Kannattaa siis miettiä mitä toivoo, se voi toteutua.

Tästä päästäänkin ontuvaa aasin siltaa pitkin päivän aiheeseen. Liikuntaan. Elämään askartelun ulkopuolella.
Liityin loppu kesäsästä liikuntakeskuksen jäseneksi. Samalla liityin mukaan ryhmään, joka treenaa ohjaajan kanssa kerran viikossa. Ryhmässä on lisäkseni kaksi muuta naista ja personal trainer, joka meidän tapauksessamme on tietenkin pienryhmä trainer. 
Olen liikkujana epäjohdonmukainen, innostun helposti ja pitkäjänteisyyteni on meduusan tasolla. Niinpä ainoat tavoiteet jotka liikunnalle ryhmän alussa asetin, olivat säännöllisyys ja ilo. Ei sanaakaan laihdutuksesta, ei edes edistymisestä.
Mitä näiden kuukausien aikana on sitten tapahtunut? Olen vakiinnuttanut käyntini jumpassa. Joinain viikkoina olen käynyt useammin, toisinaan vain kerran viikossa ryhmämme omissa treeneissä. Olen löytänyt oman suosikki jumppani, Bodybalancen. Se on hidas tempoinen, joogaa, tai chi:ta ja pilatesta yhdistelevä tunti, pitkän loppu rentoutuksen kanssa. Parkkeeraan itseni salin etuosaan ja nautin liikesarjoista.

Kuvittelen liikeeni yhtä sulaviksi kuin ohjaajalla.
Minulla on persoonallinen ominaisuus muuttua kasvoista tummanpunaiseksi pienemmästäkin liikuntasuorituksesta. Olen oppinut olemaan välittämättä siitä. En välitä siitäkään, että toisinaan sekoan askelissa tai yllätän itseni tuijottamasta kanssa jumppaajia silmiin. Olen lakannut totaalisesti stressaamasta muiden suorituksista, vertailemasta, häpemästä.  Olen hyväksynyt, että olen se iloinen pullero joka naama punaisena punnertaa maha maata viistäen.
En ole kertaakaan käynyt puntarilla. Olen herkutellut. Nautin hyvästä ruuasta, yksi harrastuksistani askartelun ulkopuolella onkin ravintopiiri, jossa kokoonnumme ystävien kanssa nauttimaan huolella valmistetusta ateriasta, joko ravintolassa tai toistemme luona. 
Olen siis tyytyväinen elämään ja itseeni, sellaisena kun olen. Liikunta antaa minulle hyvää oloa ja energiaa, mutta ilman suorituspaineita.

Toisinaan kuitenkin mietin, että jos olisin toivonut treenattua kroppaa yhtä paljon kuin askartelulehteä, niin todennäköisesti minulla olisi sellainen. En vain toivo tarpeeksi. Elämässä on kyse priorisoinnista.  Kannattaakin katsoa omaa elämäänsä ja miettiä mitä toivoo, minkä eteen oikeasti tekee töitä ja mitä vain toivoo toivovansa!

Terveisiä syyslomalta!

Terveisiä mökiltä! Kyllä, päivitän tätä upouudella läppärilläni mökiltä. 

Mökkeily on pitkään ollut minulle henkisen kamppailun aihe ja syy. En pohjimmiltani ole perinteinen mökki-ihminen, en erityisesti pidä itikoista enkä ulkovessasta. Mökki maisemamme ei ole järin houkutteleva, ja uimaan mennään autolla.

Olen usein jäänyt jopa kotiin muun perheen mökkeillessä. Tänä kesänä saavutin kuitenkin mielenrauhan mökkeilyn suhteen. Lakkasin yrittämästä. Ei minusta ole perinteiseen mökkeilyyn. En jaksa innostua kokonaista viikkoa mökillä oleilusta, mökkihommista. Haluan mökilläkin nauttia hyvästä ruuasta, luovasta toiminnasta, haluan datailla, päivittää blogia ja nähdä uusia asioita.

Koska työskentelen kotona, on lomilla pakko lähteä jonnekkin, muuten töistä on melko mahdotonta irtaantua. Kuusi henkisen perheen lomailu jossakin "kohteessa" suomessa tai ulkomailla on melkoisen tyyristä puuhaa, joten mökki on sinällään hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Rupesin ottamaan selvää mitä kaikkea nähtävää mökin ympäristössä on. Nappasin kameran matkaan, kävin kuvaamassa, uimassa, tutustumassa. Useimmiten koko perhe innostui lähtemään mukaan. Tutuksi tulivat niin luontokeskus kuin perinnetila. Lähiseudulla on uskomattoman paljon hienoja luontokohteita, suota, kansallispuistoa, pitkospuita, suomen suurin kataja!

Pakkaan mukaan nykyisin myös askartelutarvikkeita ja läppärin. Jos minua huvittaa, voin purkaa luovuuttani erilaisiin projekteihin tai vaikka tehdä vähän töitä. Sisällä mökissä. Vaikka olisi kuinka hieno päivä. Toisaalta jos haluan, voin ottaa auton, ajaa kuvauksellisempaan kohteeseen, kävellä siellä ja napata kuvia.

Syyslomalla kävin kuvaamassa sekä täysikuuta, että auringonnousua ja -laskua. Innostuin jokin aikaa sitten käymästäni maisemakuvauskurssista siinä määrin, että nykyisin jopa suunnittelen hieman etukäteen kuvausreissuja. Katsoin kalenteristä mihin aikaan aurinko laskee ja nousee ja jo hieman etukäteen kauppareissun yhteydessä katselin sopivia paikkoja joissa voisi kuvitella kuvaavansa.

Tässä on auringonlaskua. Otin kuvia oikeastaan sillä mielellä, että opettelen yhdistämään erivalotuksilla saatuja kuvia. Siihen en kuitenkaan täällä mökillä taida ryhtyä. Joten esittelen vaan näitä perinteisiä yhden valotuksen kuvia, joissa aurinko on puhkipalanut.

Auringon nousu 20.10 klo 8.20

Nyt lokakuussa kun valo on ratkaisevasti vähentynyt, tulee helpommin kiinnitettyä huomiota olemassa olevan valon kauneuteen. Matalalta loistava valo luo upeita varjoja ja sävyjä. Välillä tekee mieli pysäyttää auto ja hypähtää ulos ottamaan kuva auringon kultaamasta puusta tai kynnetyistä pelloista.

Mökkiloma tarjoaa tähän sopivat puitteet. Kun ei ole kiire muuta kuin mökille olemaan, voi yhtä hyvin pysähtyä hetkeksi, kaivaa kameran esille ja nauttia käsillä olevasta valosta.

Kun oletukseni ja olettamukseni mökkeilystä vapautuivat, on mökkeily noussut uudelle tasolle. Enää se ei kahlitse minua torppaan, vaan tuo uusia mahdollisuuksia ja leppoisia lomahetkiä! Niin sisällä mökissä, kuin sen ulkopuolellakin.

Minun päiväni

Kuulen monesti ihmettelyä siiten miten saan kaiken sen tehtyä mitä teen. Oikeastaan en tee sen enempää kuin kukaan mukaan. Kärsin samalla tavalla tuntien vähyydestä ja ideoiden paljoudesta kuin moni muukin. Ne asiat mitä teen, ovat vain näkyviä. Ehkä tapani on pitää isoa melua itsestäni? Lisäksi käytän luvattoman vähän aikaa esimerkiksi siivoukseen, pyykkäykseen ja muihin kodinhuolto tehtäviin. Tästä voin kiittää ihanaa supermiestäni, jolle olen ikikiitollinen kyvystä pitää langat käsissään. Halusin dokumentoida yhden kiireisen päivän tapahtumat itselleni muistiin.

7.00 Herätys. Kello soi ja mieheni herää kahvin keittoon. olemme jakaneet heräämisvuorot niin, että joka toinen päivä minä keitän kahvit ja joka toinen päivä mieheni. Herääjän vastuulla on myös valmistaa aamiainen lapsille ja katsoa, että isoimmat ovat ajoissa koulutaksissa. Mieheni on tässä paljon organisoituneempi.
Tässä vaiheessa tarkistan yleensä ensimmäisen kerran sähköpostin.
7.15 Kömmin sängystä, nappaan tietokoneen päälle ja hoidan aamu toimet. Juon kahvia, hyvää kahvia!
7.30 Kuuntelen Aamulypsyä, lueskelen sähköposteja, facebookkia ja viimeistelen mahdollisia blogipostauksia. Kuvaan blogiin menevän työn heti kun valoa on riittävästi.
7.40 Hoputan lapsia koulutaksiin. Lasten lähdettyä jatkan töitä koneen ääressä kunnes nuorimmaisen on aika lähteä päiväkotiin. Hoputan häntä pukemaan työskentelyni lomassa.  Etsin sukkia, vaatteita, vesipulloa.
8.00 Nuorimmaiseni lähtee päiväkotiin joko mieheni tai naapurissa asuvan isäni toimesta. Haen lisää kahvia ja jatkan töitäni. Vastailen sähköposteihin, teen kuvankäsittelyä. Lisään ottamani kuvan blogipostaukseen.

9.00 Alkavat oikeat työt. Siirryn naapuriin palaveriin.
11.40 Palaveri päättyy, lukaisen nopeasti sähköpostin, tuijotan facebookkia, huokaisen. Vastaan palaverin aikana tulleeseen soittopyyntöön.
12.00 Lounas, pinaattikeittoa ja keitettyjä kananmunia
12.30 Tauko. Lojun sängyllä tekemättä mitään ja pelaan hetken tetristä johon olen koukussa. Luen sähköpostit ja yritän verytellä jumissa olevaa niskaani.

13.20 Lähden seuraavaan palaveriin.
14.45 Palaveri päättyy ja kävelen raikkaassa syyssäässä kaupalle, jossa tapaan mieheni ja nuorimman tyttäreni. Olen päättänyt jättää jumpan tänään väliin hirveän niska jumin takia, mutta kävely tekee hyvää jäykille lihaksille ja palaverien turruttamaan mieleen.
16.00 Kotona, puran kassit, siivoan vähän ja pakotan koululaiset siivoamaan välipala sotkunsa.
16.30 Asukkaillamme on saunailta. Laitan iltaruuan tulille sekä asukkaille, omille lapsille, että heidän kylässä olevalle kaverilleen. Istuskelen koneella, pyrin muistamaan mitä To Do -lista pitikään sisällään.
17.10 Teen blogipostauksen meneillään olevaan verkkokurssiin.
17.30 Syön, juttelen lasten kanssa päivän tapahtumista. Kyselen läksyistä. Autan tarvittaessa ja kuuntelen lukuläksyjä. Läksyt on pitänyt tehdä heti koulusta tultua ja tällä kertaa niin on käynytkin!

18.30 Katson lasten kanssa Master Chef ohjelmaa ja ohjeistan samalla vanhinta tyttöä luumupaistoksen tekemisessä. Meillä ei ole telkkaria, joten kaikki sarjat katsotaan netin kautta. Luovuimme telkkarista jo yli kymmenen vuotta sitten, enkä koskaan ole katunut päätöstä. Okei, paitsi linnanjuhlien aikaan.
19.20 Syömme iltapalaksi luumupaitosta ja maskarpone vaahtoa. Tämän jälkeen lapset menevät suihkun kautta hammaspesulle.
20.00 Lapset nukkumaan ja minä mieheni katsomme telkkaria. Katsomme usein yhdessä muutaman sarjan tai dokkarin ennen nukkumaan menoa.
Vastailen vielä muutamiin viesteihin ja tykkään kaikista ihanista omakuvista Facebookissa.
22.00 Sammun sänkyyn.

Koko päivänä en ehtinyt tehdä mitään luovaa työskentelyä, mutta koneella sen sijaan istuin useamman tunnin. Silti tuntuu ettei paljoa ehdi yhden päivän aikana saada tehtyä. Tällä hetkellä kaikki askartelut tulee tehtyä jotakin tiettyä asiaa varten, joten blogissa on ollut esillä tekemiäni töitä vähän laiskan puoleisesti. Toivon tähän kuitenkin muutosta, sillä juuri eilen sain postissa aikamoisen paketin!
Mukavaa päivää kaikille!

PS. Millainen on sinun päiväsi?

Pienissä häissä

Kuten jo moneen kertaan todettu. Veljeni meni naimisiin. Häät olivat todella mukavat, eivätkä oikeastaan edes kovin pienet. Vieraita oli yli sata. Tunnelma oli ihana, hauska, herkkä, onnellinen ja riemukas. Juuri sellainen kun häissä pitääkin olla. Isosiskona tunsin ylpeyttä ja suuremmoista onnea pikkuveljeni puolesta.

Mielestäni veljeni oli vaimoineen onnistunut luomaan juhlasta hyvin omannäköisensä. Olin auttamassa hääpaikan koristelussa, eikä askartelultakaan voitu välttyä. Jotenkin kaiken dokumentointi jäi muiden kiireiden alle, mutta minun ja vanhimman tyttöni leipomista kakuista tuli sentään otettua muutamia kuvia.

En ole vielä käynyt läpi häissä ottamiani kuvia, mutta aika kehnolta näyttää. Eläydyin tunnelmaan siinä määrin, että kameran asetukset ovat olleet aika hanurillaan ja iso osa kuvista on epäkelpoja. Tällä kertaa ei edes voi todeta että no, ensi kerralla sitten.

Valintoja, valintoja.

Olen miettinyt blogiani tässä pidemmän aikaa. Olen lukenut maailmalta bloggaajien vinkkejä hyvän blogin kirjoittamiseen ja pohtinut mitä blogiltani haluan. Matkan varrella blogini suunta on muuttunut. Välillä olen keskittynyt pelkästään askarteluun, välillä julkaissut enemmän myös omaa elämääni käsitteleviä juttuja. Viime vuosi keskittyi lähes täysin askarteluun. Olen joutunut pohtimaan miksi bloggaan, kenelle kirjoitan ja mitä haluan tältä kaikelta.

Totuus on, että oikeasti en pysty joka päivä tarjoamaan viimeisteltyä, harkittua ja persoonallista luovan työnprojektia. Jos lähden sille linjalle kompromissaan monia asioita joita pidän tärkeänä. Luova itse ilmaisu muuttuu liukuhihnatyöksi, joka on kaukana siitä miksi skräppään. Kuluu päiviä etten skräppää, mutta saatan tehdä muunlaista luovaa työtä. Valokuvausta ja otettujen kuvien käsittelyä, teen erilaisia mixed media kokeiluita tai art journal tyyppistä, hyvin henkilökohtaista itseilmaisua.

Olen tullut siihen tulokseen, että askartelu on osa minua. Hyvin tärkeä osa. Tykkään todella paljon skräpätä ja voisin jopa sanoa tarvitsevani sitä. Luova työ pitää minut järjissäni. Se auttaa käsittelemään asioita ja on hyvin pitkälti sitä kuuluisaa omaa aikaa. Skräppäyksen opettaminen on myös minulle mieluisaa ja parasta kaikessa on kun ihmiset kurssin jälkeen tulevat kiittämään ja sanovat inspiroituneensa. Se, että saan herätettyä toisessa ihmisessä ilon luoda jotakin itselleen, on melkein parasta mitä tiedän.

Oman toiminimen perustaminen on tehnyt minusta yrittäjän. Pidän skräppäys ja mixed media -kursseja verkossa ja kutsusta melkein missä vaan. Toimitan Paperilla -verkkolehteä. Kirjoitan juttua Ihanaan. Pitäisikö blogini olla yritykseni jatke, vai saako blogi esittää yrittäjän monipuolisemmin, askartelun ollessa vain yksi kiinteä, joskin iso osa elämää. 

Menetänkö kenties mahdollisuuksia esittelemällä blogissani valokuvia ja tapahtumia myös askartelumaailman ulkopuolelta? Kirjoitanko blogia itseni takia, vai haluanko muokata blogiani siihen suuntaan mitä kuvittelen lukijoitteni haluavan? Mistä edes voin olla varma miksi ihmiset lukevat blogiani? Millaisia mahdollisuuksia tarkalleen ottaen haluan?

Suuret blogimaailman tuntijat sanovat, että jos kirjoitat askartelublogia pysy lestissäsi ja perusta oma blogi kokkaamiselle. Ehkä näin on, jos todella elää bloggaamisella. Itse koen askartelun olevan osa luovaa elämäntapaa. Siihen sisältyy joskus myös sisustamista ja toisinaan ruuanlaittoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös kiinnostunut muodista! Sattuneista syistä sydäntäni lähellä ovat myös perhe, rakkaus ja ylipäätään positiivinen ja hyväksyvä elämänasenne. Kaikki nämä ruokkivat myös luovaa käsillätekemistä.

Näin ollen aion jatkossa keskittyä blogissani siihen mikä minulle on elämässä tärkeintä. Olkoonkin, että se ei aina liity askarteluun tai joku teistä saattaa hypätä suosiolla joidenkin juttujen yli. Tärkeintä on, että blogin kirjoittaminen tuntuu itsestäni mielekkäältä ja hauskalta. Askartelu, yrityksellä tai ilman, on kuitenkin elämässäni se asia, jonka tarkoitus on lisätä hyvinvointia ja positiivista ajattelua, ei negatiivista energiaa!

Mukavaa keskikesää kaikille!

Minna

Syncro safarilla

Välillä pitää vähän harrastaa muutakin kuin askartelua.
Olimme vähän aikaa sitten koko perhe mukana off road safarilla, jossa nimensä mukaisesti ajettiin metsässä. Oma Syncromme ei vielä liiku pihasta, joten hajaannuimme eri autoihin apukuskeiksi.

Off road eroaa perinteisestä autoilusta ainakin siinä, että auton ulkopuolella vietetään yhtäpaljon aikaa kuin auton sisälläkin, kuten kuvasta näkyy. Monista esteistä ei pääse yli ilman muiden apua, joten toiminta on hyvinkin yhteisöllistä.

Ei uskoisi miten näppäriä autoja nämä tölkit ovat! Ja kuinka sympaattisia.

Päivä oli älyttömän helteinen ja voitte kuvitella kuinka hyvät ilmastoinnit autoissa oli. Mutta hauskaa oli!

Safari järjestettiin Askolan ATV-puistossa. Suosittelen, jos kaipaatte vähän muunlaista askartelua!

Lomalle lompsis

Meidän perhe nostaa nokin kohti kesämökkiä! Kauan odotettu ja hyvin ansaittu loma alkaa!

Sisustusunelmia granny chic hengessä

Granny chic -tyyli

Kevään tullen minussa puhkeaa pesänrakennus vietti. Koska lapsilukumme on jo täynnä, ei kyseessä ole vauvakuume vaan ihan konkreettinen rakennus, sisustus ja siivousvimma. Se hiipii mieleeni salakalavalasti ja alkaa inspiroivien kuvien satunnaisesta selailusta. Ennen kuin huomaankaan, olen luonut Pinterestiin sisustusaiheisia tauluja ja selaillut nettikauppoja sormet syyhyten. Kurkkaa keräämäni ideat kotiin, makkariin, keittiöön ja mökille.

Kuva: Greengate

Minä en niinkään ole piensisustaja, vaan ennemmin hinkuan tapetteja, tekstiileitä ja maaleja. Tai oikeastaan en tiedä ovatko verhot ja vuodevaatteet piensisustusta, no sama se. Nimen omaan tekstiileitä makuuhuoneeseen etsiessäni, törmäsin Greengate nimiseen yritykseen. Suomessa heidän tuotteitaan myy ainakin Colore, joka nimensä mukaisesti on todellinen sisustajan karkkikauppa.

Kuva: http://nestprettythings.tumblr.com/ 

Etsin pitkään netistä kuvia haluamastani tyylistä, sillä en osannut määritellä sitä. Retro on minulle liian retroa, toisaalta en taatusti ole mikään askeettisuuden ja yksinkertaisten linjojen ystävä. Pidän retrosta sopivassa suhteessa ja yhdistettynä nykyaikaisiin elementteihin, pidän väreistä, itsetehdyidtä asioista, vanhan ja uuden sekoittamisesta.

Tarpeeksi Pinterestiä selailtuani löysin vihdoin mitä olin etsimässä. Granny Chic -tyylin. Uutta ja vanhaa, värikästä, itsetehtyä, kotoisaa, valoisaa, värikästä! Olen myyty. Ehkä suomennos voisi olla jotakin modernin mummolan tyyppistä?

                                                Kuva: http://nestprettythings.tumblr.com/ 

Olen aloittanut kotini tuunauksen minun ja mieheni makuuhuoneesta. Muutimme jo ennen joulua vanhaan lastenhuoneeseen ja luovutimme ison ja mukavan makuuhuoneemme pojille. Legoleikit vaativat paljon enemmän lattiapinta-alaa kun ensi arvaamalta voisi kuvitella. 

Lapsemme olivat kuitenkin suhteellisen vapautuneesti toteuttaneet taiteellisia ambitioitaan huoneensa seinille ja kiintokalusteisiin. Niinpä otin pensselin kauniiseen käteeni ja tapetoin kaapin ovet eteisestä aikanaan ylijääneellä kiurujen yö tapetilla. Maalasin seinät keltaiseen taittavalla valkoisella ja vot. Kuin uusi! Laittelen kuvia omasta makkaristamme kunhan saan taulut seinälle (Voi mennä tovi).

Maalata hurautin koko eteisen seinän samalla vimmalla harmaanturkoosiksi, yritin tavoitella aquan sävyä, tiedättehän, sellaista vanhanajan turkoosia, mutta voi olla, että värini näyttää hipun verran liian siniseltä. Tilasin kuitenkin samalla reissulla tuota yllä olevaa tapettia ja katsotaan miltä väri näyttää sen jälkeen kun on saanut tapetista seuraa.

Sisustus hommani saivat keskeytyksen puutarhamessuilta. Innostuimme nimittäin alla olevan puutarhurin kanssa iskemään sormemme multaan ja sen seurauksena keittiö sai uuden ilmeen.

Suurin osa keittiön tasoista palvelee tällä hetkellä viherhuoneena. Ruukuissa kasvaa salaattia, kukkia, mansikoita, tomaatteja ja ties mitä. Retiisejä. Koska ne olivat Oilin ehdoton suosikki. Koska Pinnailu on yksi paheeni, niin totta kai sinnekkin on tullut luotua Puutarha unelmia niminen taulu.

Että tälläistä kuuluu tänne. Vähän korvatulehdusta myös. Unohtamatta kurssittelua hyvässä seurassa.
Tuleva viikko tulee olemaan kiireinen, Intohimona skräppäys jo ihan nurkan takana! Minulla ja Riikalla on suunnitelmissa pientä työpajaa ilta ohjelmaksi. Viimeisen kurssin jälkeen pääsee leikkimään hieman gessolla ja misteillä! Se on oiva tilaisuus tulla kokeilemaan, kyselemään ja tutustumaan muihin harrastajiin.

Terkuin, emmo

PS. Suuri Seikkailu alkaa toukokuussa. Vielä mahtuu mukaan!