Kassi kuvansiirtotekniikalla

Muistatteko kun aijemmin esittelin tämän kassin? No, tässä on päivitetty versio.

Minua pyydettiin tekemään kassi lahjaksi hääparille. Sain asiakkaalta valokuvan hääparista, jonka siirsin kankaalle. Kankaanpainon olin tehnyt jo aijemmin.

Olen tehnyt kuvan siirrot Kiva kalustelakalla, mutta kuvassa oleva art medium pitäisi tehdä sama asia. Lakkaa haluamasi kangas ja kuva ja aseta kuvapuoli kiinnik ankaaseen, silitä kuva tasaiseksi kankaan pintaa vasten ja anna kuivua noin vuorokausi.

Kun kuva on kuivunut, se on täysin valkoinen, älä huoli, kuva pestään näkyviin. Kuvan voi pestä ihan omalla tyylillään, mutta kannattaa varoa, ettei vahingossa rapsuta kuvaa irti. Ettei ns mene lapsi pesuvesien mukana. Itse olen käyttänyt tälläistä kankaanpainoseulan pesuria.

Kun kuva näyttää jo ihan puhtaalta se kannattaa kuivata. Ja kas, se näyttääkin tältä.

Jatka siis pesemistä kunnes kaikki paperi on lähtenyt kuvan päältä.

Valmiille tuotteelle suosittelen käsinpesua!

Viimeinen rutistus

Huomenna menen viimeisen kerran kouluun tänä keväänä. Edessä ovat pääsykokeet. Menen kertomaan koulutuksesta opiskelijan silmin. siitä millaista arki on. Olen ajatellut kertoa siitä miksi itse aikanaan hain. Halusin kehittyä ammatillisesti, saada lisää menetelmiä työhöni, halusin oppia lisää ja haastaa itseni. Sain mitä hain ja paljon muuta. En olisi ikänä arvannut sen olevan näin rankkaa, vaativan niin paljon ja vievän kaiken aikani. En toisaalta olisi koskaan uskonut saavani näin paljoa. Olen parissa vuodessa oppinut paljon itsestäni, löytänyt kokonaan uusia puolia. Olen kehittynyt ilmaisussani ja oppinut määrättömän määrän asioita. Sekä kurssien puitteissa, että niiden ulkopuolella. Olen oppinut näkemään kuinka paljon minulla on vielä opittavaa.

Palautan samalla tällä erää viimeisen portfolioni plastisesta sommittelusta. Tekemistä siltä riittää, sillä suunnittelen Tiimarille askartelumalleja ja torstaina on Musteet tutuksi -kurssi. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Kesä on täällä.

Translation: Tomorrow is last day of school. I'm so ready for summer holidays! I love what I study, it's way more than what I expected, but it's also harder and taking more time than I could ever think of.

During these two years of my studies I have learned more about myself, discovered new sides of me. I have learnt a lot of new skills, some of them during the courses, some in the between. Well, even the school is finish for summer; I still have lot of work to be done.  

I’m doing some crafts for Finnish craft store Tiimari, so that’s keeping me little busy at the moment as well as my ink course on Thursday.

Metallitöitä

Tänään olen koulussa viimeistelemässä näitä. Toivon voivani esitellä valmiita töitä mahdollisimman pian. Metalli materiaalina on mahtava. Ideoita ja ajatuksia on enemmän kuin kurssin puitteissa on mahdollista toteuttaa. Tykkään!

Huopamunat

Huovutusohje

Noniin, tadadaa! Kolmos luukun aika!

Tänään on aika upottaa kädet saippuaan!

Iloisen värisiin muniin tarvitset haluamasi väristä villaa, mäntysuopaa, vanhat sukkahousut ja muovisen muna-aihion (esim tälläisen). Lisäksi tarvitset kulhon johon saat lämmintä vettä.

Kieputa villaa ohuena kerroksena muovimunan päälle. Sikin sokin, ristiin rastiin. Mitä ohuempia kerroksia saat villasta kuorittua, sitä helpommin villa huopuu. Kun villaa on mielestäsi sopivan suuri möykky peittämään muovin näkyvistä voit hellävaraisesti pyöritellä munaa käsissäsi ja ikään kuin kuivahuovuttaa munaa. En tiedä onko tästä vaiheesta erityisesti mitään hyötyä, mutta itse tulee niin tehtyä että näkee miten se villan väritys ja muu lähtee menemään ja samalla tunnusteltua villan paksuutta.

Tämän jälkeen tulee niksi pirkka osuus. Leikkaa sukkahoususta jalkaterät irti ja tunge muna villoineen päivineen varovasti sukkahousun sisälle. Yritä katsoa, että valkoista pintaa ei pääse lipsahtamaan näkyviin.

Aloita huovutus! Upota muna ihanan lämpöiseen veteen jossa joko olet liottanut saippuaa, tai itse tykkään hieroa käsiäni välillä saippuaan. Tyyli on vapaa, mutta pakollinen. Huopuakseen villa tarvitsee lämpöä, saippuaa ja liikkettä. Aloita villan huovuttaminen varoen, kuin silittäisit vasta kuoriutunutta pääsiäistipua ja villan huopuessa tiukenna otetta. Lopuksi voit käsitellä villaa jo aika karskein ottein.

Ota huopamuna pois sukkahousun sisältä kun kuidut ovat tarttuneet toisiinsa, mutta ennen kuin ne ovat tarttuneet sukkaan! Sukkahiusun tarkoitus on helpottaa huopumisen ensivaiheita, koska se pitää villakuidut paikoillaan.

Kun villa tuntuu huopuneelta, pääsiäismunan ollessa kyseessä on huopumisaste lähinnä makukysymys, alkaa huuhtelu. Huuhdo saippua pois huuhtelemalla munaa ensin kylmässä, sitten kuumassa jne. kunnes saippua on irronnut ja muna on saanut lopullisen muotonsa ja huopumisasteensa. Päätä huuhtelu kuumaan veteen.

Iloisia hetkiä munien parissa!

Luovaa askartelua

Meillä oli koulussa luovanaskartelun kurssi. Kaikille oli annettu samat tehtävät, piti tehdä onnellinen tila, jotakin luonnon materiaaleista ja roskan uusi elämä. Lauantaina koulussa meillä oli "luoviksen" palautukset. Aivan mahtavia tulkintoja ja töitä!
Palautukset ovatkin monesti yksi kurssin antoisimmista hetkistä. Jokainen esittelee omat työnsä ja oivalluksensa. Sain luvan laittaa kurssikavereitteni työt tänne eetteriin muidenkin ihasteltaviksi. Omia töitäni olenkin täällä jo esitellyt.
Altered book, Sikarilaatikko, CD-kotelo, Kranssi ja taulu. Olen vielä tehnyt yhden altered bookin joka odottaa tarkempaa esittelyä.

Sirkun onnellinen tila oli rakkausrunoilla ympäröity, pajunkissoista ja risuista tehty pesä. Kuviin en valitettavasti saanut aivan vagittua pesän ihanan pehmoista tunnelmaa.

Minna taas oli keksinyt unelmiensa ruotsalaiskodin Ikean kuvastosta. Aivan loistava idea. Luonnollisesti kodissa oli myös asukas, paperinukke, jonka vaatteet löyityvät ruotsalaisten postimyynti katalogien sivuilta. Kannattaa lukea, tai mahdollisesti käydä katsomassa teatterissa Vadelmavenepakolainen.

Tarja yllätti meidät oikein todella. Kirpparilta hankittu kori sai uuden elämän oravanpesänä.

Tarjan muita töitä:

Sirkun Altered book. Aiheena Neiti Rosa Clay. Hän oli ensimmäinen suomenkansalaisuuden saanut tummaihoinen henkilö.

Anna-Maria teki  omaelämänkerrallisen altsun Tytöistä parhain.

Minnan virkkauksia.

Anna-Marian unelmien käsityöhuone. Kaikki huonekalut on itse tehty konepahvista! Paitsi valkoinen tuoli, joka ei ole. Mutta aikaimoinen taidonnäyte minimaailmasta sanon minä.

Susannan jäkälä koristeita.

Susannan keittiön jakkara Matti.

Ja susannan tyyppejä.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Jennin keiju.

Ja Jennin paperihelmet.

Tässä nopea läpikatsaus ryhmän antiin.
Ihania töitä, ihania tyyppejä! Inspiroivaa, niin inspiroivaa!

Mutta nyt Emmo laittaa pillit pussiin hetkeksi ja suuntaa Pariisiin!

Kangas skräppäystä

Veljeni on kuvataiteilija ja hänen innostamanaan hankin silkkipainovälineet. Olen joskus hamassa menneisyydessä kerran valottanut seulan, joten aika nollasta lähdettiin liikkeelle. Ensimmäinen meni ihan pieleen. Kaavio ei ollut valottunut tarpeeksi tai emulsiota oli liikaa. Joka tapauksessa pesu vaiheessa emulsio lähti kuoriutumaan ikävästi.

Toinen kerta oli parempi. Tässä on yhdistelty silkkipainoa, kuvan siirtoa ja sitten päälle on ommeltu big shotilla leikattuja kukkia ja nappi.

Ihan en ole tyytyväinen, kohdistus meni pieleen ja noi kukat ei ole ihan sitä mitä hain. Mutta ekaksi työksi aika jees! Ainakin tämä oli inspiroivaa hommaa!

Lankarullia

Mummoni on vanhankansan ihminen. Mitään ei heitetä pois. Ei niin mitään. Hänellä on säästössä varmasti pahvilaatikollinen hedelmäpusseja. Toinen laatikollinen rikkinäisistä vaatteista purettuja vetoketjuja. Lukuisia purkkeja nappeja, kankaanpaloja, luoja ties mitä. Hänen pikkuinen kaksionsa on tehokkaasti käytetty ja näkisittepä verkkokellarin. Mummoni ei nimittäin ole mikään maalaismummo vaan ehta citymummo.
Kun muut menivät pienenä maalle mummolaan, minä menin metrolla Kontulaan.

Mummoni fanaattisesta keräilystä on toisinaan arvaamatonta iloa. Olen saanut upeita pitsejä korttiaskarteluun, muutamia oikeita helmiä retro puolelta, nappeja ja lankarullia yli omien tarpeiden. Ja kalastajan lankaa, sitä en usko enää ikinä ostavani kaupasta.

Minä en ole tullut mummooni. Käyn usein kaappeja läpi ja pistän turhaa kamaa eteenpäin. Syyllistyn kuluttamiseen useammin kuin näillä palkoilla kannattaisi.

Lauantaina järjestetiin leimailutaivas. Se on ihan omilla nurkilla, mutta tänä vuonna osallistuin ensikertaa. 8 euron sisäänpääsy maksulla pääsi tuhlaamaan lisää rahaa. Ehkä päällä oleva flunssa vei pontta sosiaaliselta kanssa käymiseltä, mutta jotenkin saalis oli vaisu. Löysin kyllä ostettavaa (ja paljon ja kivaakin), ei se siitä ole kiinni. Mutta minulle askartelutapahtumien suurinta antia on ollut yhdessä tekeminen. Jakaminen. Inspiroituminen muiden tavasta luoda.

Jotenkin odotin näkeväni innokkaita leimailijoita työssään, koruharrastajia kerääntyneenä yhteen jakamaan omaa innostustaan, mutta sitä ei oikeastaan ollut. Muutamia hyviä demoja kyllä.

Mutta asiaan. Mummoon ja säästäväisyyteen ja lankarulliin. Olen ollut sairas, mutta en kestä olla ihan kokonaan tekemättä mitään. Niinpä olen virkannut. Minulla on englanninkielinen ohje, jonka seuraaminen olisi varmasti helpompaa jos lähtökohtaisesti osaisin virkata, koska en osaa, olen luova. Tekemäni amigurumin osat eivät muistuta kovin paljoa mallia, mutta mummolta saadut pienet lankakerät uppoavat siihen hyvin.
Valmiina on jo kaksi päätä (ensimmäinen oli kovin pieni), vartalo ja yksi jalka.

Huovutus

Huovutusta

Koulussa meillä alkoi huovutus. Ensimmäinen varsinainen työ oli tehdä jotakin kolmiulotteista kaavan avulla. Ensimmäisestä harjoitustyöstäni piti tulla pöllö, mutta mielestäni se näyttää enemmän hampaalta. Meinaan tehdä sille vielä pitkulaiset kädet ja jalat, tuollaisenaan se on vähän nysä. Jotenkin valju.


Toinen viritys samalla tekniikalla piti olla kissa. Sitten hiiri, mutta lopputulos on minusta vähän näätämäinen. Teen hänelle vielä housut ja takin kunhan tervehdyn.

Nämä on siis huovutettu niin että ensin tehdään kaava. Sellainen softistyyppinen materiaali, kuten vaikka kaupassa myytävät pefletit ovat oivaa materiaalia. Itsekäytin tuossa alemmassa ihan vaan pahvilaatikkopahvia, mutta se ei kestä. Voin kertoa. Tai kestää justiin tuon yhden, mutta ei siitä enää housuja tehdä.

Sitten villaa vaan kerroksittain kieputellaan kaavan ympärille. Kuitusuunnat aina ristiin, kuten muussakin huovutuksessa. Mä tein raitoja hahtuvalangasta. Jos löydän jostain netistä ohjeen, niin linkitän sen tänne. Tai jos oikein innostun niin otan kuvia työvaiheista, mikä oikeastaan olisi aina kovin järkevää.

Tässä linkki yhteen löytämääni ohjeeseen. Ohjeesta poiketen ompelin aukon kiinni villalangalla, jonka jälkeen peitin omepu jäljen neulahuovuttamalla villaa sen päälle. Olen myös neulalla tehnyt yksityiskohtia ja korostanut muotoja.

Kankaanpaino kokeiluja

Koulussa meillä on kurssi kankaankuvioinnista. Tein kurssin puitteissa erilaisia kokeiluja. Kankaan kuviointi on hauskaa, eikä se välttämättä vaadi isoja satsauksia rahallisesti. Ainoastaan suosittelen kunnollisten värien hankkimista. Suomessa kankaanpaino värejä ja muita tarvikkeita myy mm. emotuotanto.

Tässä ensimmäisessä ole käyttänyt paperaskarteluun ostamaani maskia leimasimena ja sen jälkeen jättänyt maskin paikoilleen ja suihkuttanut turkoosia väriä kuvion ympärille.


Tässä kokielussa harjoittelin painamista kahdella värillä. Kuvion muodostaminen tällä tavoin vaatisi huomattavasti tarkempaa työskentelyä, kuin mihin olen taipuvainen. Jo raportin valmistusvaiheessa pitäisi ottaa huomioon kuvion istuvuus. Olen tässä kohdistanut seulan maalarinteipin ja viivaimen avulla, mutta parempaan tulokseen olisin päässyt käyttämällä apuna kohdekulmaa. Kohdekulmaa käytettäessä painetaan kuva ensin kalvolle, mallataan kohdilleen, laitetaan puinen kohdekulma paikoilleen ja siirretään kalvon tilalle seula.


Tämä on tehty sabluunalla. Sabluuna on peräisin Ed Rothin kirjasta Stencil 101. Erittäin hauskoja muitakin sabluunoita, suosittelen! Painoin kuvion kohopastalla, jonka kuivumisen jälkeen kohotin silitysraudan avulla. Tulos on mokkanahkamainen.

Tämä on töissä kehitysvammaisten kanssa tehty. Valmiiseen tylsähköön pannulappuun on skäppäysleimasimista erotellulla pilkulla painettu lehtiä. Helppoa ja hauskaa.

Tässä on kokeilumielessä painettu kulpamuovilla keittiö pyyhkeeseen.

Tämä on tehty niin että kalvolle on maalattu kiekuroita jotka on sitten painettu kankaaseen. Ensimmäisen värin kuivuttua on sama toistettu toisella värillä.

Esto tekniikka. Tässä on käytetty keitettyä jauhoseosta.
Vettä ja jauhoa keitetään vellimäiseksi seokseksi, jonka jälkeen velliä levitetään kankaalle haluttuun muotoon. Jauhoseoksen annetaan kuivua. Kuivunutta jauhoseosta voidaan murentaa vetämällä kangasta erisuuntiin. Näin saadaan muodostuneeksi halkeamia jotka antavat valmiiseen työhön mukavan efektin. Tämän jälkeen pigmentti levitetään kankaalle esimerkiksi pensselillä, telalla tai tuputtamalla.
Värin annetaan kuivua, jonka jälkeen se kiinnitetään kankaaseen silittämällä. Tämän jälkeen vehnäjauho pestään pois kädenlämpöisessä vedessä. Pesu kannattaa tehdä erillisessä vadissa ettei vehnäjauho tuki viemäriä.
Tämä on valmistettu kuten edellinen, mutta vehnäjauho seosta ei ole keitetty, vaan sen on annettu turvota huoneen lämmössä. Tässä kuvassa näkyy hienosti kuivuneen jauhoseoksen pinnan rikkomisen muodostama marmorointi.

Tässä on käytetty kuivaa taulusientä leimasimena.


Ja tää sabluuna on peräisin Helen Morris nimisen tekijän kirjasta Stencil it.
Stereot taas on kirjasta Stencil 101. Raapetekniikka. Tässä on valmista sabluunaa käyttäen painettu kohopastalla kasettisoitin, johon kaiuttimien kohdalle on hammastikulla raavittu ruudukko.

Raapetekniikkaa voi käyttää myös useamman painoväri kerroksen esille tuontiin.


Estotekniikka vaha. Tässä on käytetty kynttilävahaa estotekniikkana. Seulalle on maalattu vahaa jättäen auki kohdat mille väriä on haluttu.

Kolmella värillä painaminen. Tätä varten on tehty kolme erillistä paperisabluunaa.

Estotekniikka, maalarinteippi. Tässä tekniikassa on maalarinteipillä estetty kangasvärin pääsy.

Tämä on tehty samaan tapaan kuin ensimmäinen. Maskia on käytetty myös leimasimena. Taustaan on elävöittämiseksi käytetty kahta eri vihreää ja lopuksi on käytetty leimasinta ja kankaalle sopivaa leimasinväriä tekstin leimaamiseen.

Puuleimasimella leimaaminen. Tässä kangas on kuvioitu Intiasta tuoduilla puuleimasimilla. Puuleimasimia käytettäessä on tärkeää että kankaan alla on pehmuste, sillä leimasin on harvoin pinnaltaan aivan tasainen.
Kangastusseilla piirtäminen. Tämä on erään asiakkaani tekemä työ. Kangas kassi on teipattu pöytään kiinni ja asiakas on taiteillut pinnan täyteen haluamallaan tavalla.

Tämä isompi kangas on tehty leikkaamalla sixxizillä kolme puuta kaaviopaperille ja painoin ne kolmella eri vihreän sävyllä. Tämän jälkeen tein saman poroleikkurilla ja painoin muutamia poroja sinne tänne.

Perunapainanta. Tässä näytteessä on tehty perunasta leimasin.

Että tälläistä. Kaikki ei lopputulokseltaan ole mitään maailman hienoimpia taidon näytteitä, mutta ehkä joku rohkaistuu kokeilemaan. on nimittäin hauskaa hommaa!