Meidän Martta!

Edellisessä postauksessa oli kuvia minusta ja koirastani ja tuli kysymys, että mikä koira Martta on. No Marttahan on mastiffi. Martta on nyt noin vuoden vanha ja painoa hänellä on sellaiset 70 kiloa. Massaa tulee luultavasti vielä aikuistumisen myötä hitusen lisää.

Erittäin seurallinen luonne ja todella perhekeskeinen koira. Hyvässä ja pahassa pitää aina olla mukana. Ainoa ongelma on ollut, että nuori koira ei täysin ymmärrä kokonsa ja voimiensa vaikutuksia. Hän haluaa leikkiä lasten kanssa, mutta lapset hermostuvat herkästi kun Martta leikkii mukana. Koira saa esimerkiksi pulkkamäessä kiskaistua pulkan lasten alta pois.

In my last post there was some pictures about my dog Martta. She is a Mastiff, bit more than one year old and weights about 70 kg.

Lomalle lopsis!

Työt alkaa olla pulkassa.Askartelut on toimitettu eteen päin. Niitä ette näe vielä hetkeen. Työni pääsevät oikean valokuvaajan kuvattavaksi.
Lampaat on keritty ja kesälampaat toimitettu uusiin koteihinsa.
Toimistohommat tehty. Yöpaikat sovittu. Osittain on pakattu. Kuusenkerkkäsiirapit on pullotettu, raparperit on säilötty. Eläinten hoitamiset on sovittu.

Matkakuume puskee. Huomenaamuna suuntaamme auton kohti Kolia ja mökkeilemme riemukkaassa alkukesän koleudessa. Suunnitelmissa on kalastusta, kirjan lukemista (minulla on kaksi kirjaa jo varattuna, Poikani Kevin ja Kamelin keltaiset silmät) ja yhdessä oloa. Valokuvaamista tietenkin! Ja ruunaan kosket. Kolilta matka jatkuu Savonlinnan kautta kohti Lappeenrantaa ja sieltä Ristiinan kautta Jämsään. Kahden viikon road trip siis tiedossa. Tiedätkö jotain hienoja paikkoja matkan varrelta? Saa ilmiantaa!

Askartelujuttujen sijaan mukaan on pakattu virkkuukoukkuja ja lankaa. Sadepäivien varalle.

Translation: Tomorrow we are heading to Koli, east of Finland for our summer holidays. All the work is done, some more packing to do. We are two weeks on the road, so it will be quiet here in my blog. I have done quite lot of crafts, but you have to wait to see them. :)

See you later, I'm off to holidays!

Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Juon kaljaa auringon nousuun!

Matkakoira

Matkakoira (keskellä) asuu ystävineen Elmon sängyssä. Eräänä yönä heräsimme siihen että poika itse mätkähti lattialle sillä elintila ei enää riittänyt kaikille. Tämän jälkeen olemme sopineet että matkakoira kumppaneineen saa asua vain jalkopäässä. Kaikki ystävät eivät mahtuneet kuvaan. Niitä on monia.

Tiesittekö muuten että pikku myy ja nuuskamuikkunen ovat sisaruksia. hähää. En minäkään ennen kuin luin muumipapan paljastukset. Suosittelen kaikille. Muumipapan urotyöt on siis oikea nimi tälle mahtavalle kirjalle.

Marraskuu

Meni blogittomasti, oli niin kauhea kiirus koko ajan, mutta mitä sitä tulikaan tehtyä? Tässä parhaat palat lomakuvista. Kuten huomata voi olemme varsin valokuvauksellista sakkia koko perhe.










Kiva reissu oli. Suoritimme mieheni kanssa sukelluskortit, ja se oli taas hienointa mitä olen vähään aikaan tehnyt. Veden alla avautui ihan uusi maailma, kaloja, korelleja ja vaikka mitä veden eläviä. Oli hieno tunne leijua vedessä painottomana kalaparvien läpi ja mitä upeimpien korallien ylitse ja tutkia samalla niissä asuvia kaloja ja muita öttiäisiä. Harmi ettei niistä maisemista ole kuvia. Similanin saarilla, jossa kävimme sukeltamassa on hyvin rikas vedenalainen elämä ja tuntui aivan kun olisi sukeltanut akvaariossa. Wow! Sukeltamisen hienoudesta voisinkin jatkaa loputtomiin.

Hamahelmi askartelua

Ensimmäinen kerta oli hauska ja otin kuvan. Toinen kerta ei enää naurattanut. Kolmannella kerralla annoin helmen olla hampaassa hetken ennen kuin otin sen pois.
Neljättä kertaa ei tullut. Vielä.

Jos kaipaat ideoita muunlaiseen hamahelmiaskateluun.

Sistus jatkuu

No niin. Tervetuloa jatkamaan kierrosta meillä kotona. Aikaisempia kuvia löydät täältä. Ensin muutama kuva keittiöstä. Välitilassa on lasin alla tomaattitapettia.

Tästä hahmottaa vähän enemmän keittiön mallia. Meillä on festivo kotikylmiö keittiössä ja se ollut ihan paras hankinta. Tilan jakajan päällä taas näkyy toi meidän perheen ongelma. Kaikki kama kerääntyy tasojen päälle.

Yläkerran vessa, sieltä voi nähdä mun iloni, sadevesi suihkun.

Portaikossa on iloinen tapetti, joka ei oikeasti ole rypyssä. Oikealla puolella on valokuvaseinä. Harmaat portaat on tuttujen puuseppien tekemät. Nämä portaat erottaa meiden perheen kodin "firman tiloista".

Työpaja. Täällä me tehdään päivisin kehitysvammaisten nuorten kanssa hommia ja iltaisin se toimii mun skräppäily, puuhastelu tilanani.


Meidän tekemää kamaa myynnissä, kortteja, käsitöitä, mitä milloinkin.

Alakerran eteistä. Puu on Mokosta.

Sauna.

Meillä on sisutuksesa aika maltillisesti värejä, kaikkialla ruskeaa laattaa, ruskeita ja valkoisia kiintokalusteita, vähän erimallisia kaapin ovia, mutta hyvin yhtenäistä. Tapetteja on käytetty niin, että niissä on voimakkaampia värejä tai kuvioita, mutta ne on sitten yhdellä seinällä vaan ja muut seinät on maalattu hillitymmin. Nyt kun tässä on asuttu reilu kolme vuotta niin alkaa pikkuhiljaa herätä innostus oikeasti sisustaa ja pikku hiljaa hankkia uusia, tai vanhoja, meille uusia huonekaluja jotka ehkä paremmin olisi juuri meidän näköisiä.

Eläintarha

Mikä mua sitten on koko kesän työllistänyt? No eläintarha tietenkin!












Että sellaista.

Prinsessan huone

Mun pikku tyttöni aloitti tänään koulun. Äiti on sekä ylpeä, että kauhuissaan. Ekaluokan kunniaksi laitettiin huonetta vähän uuteen uskoon.

Hermanni pupu

Saanko esitellä uuden perheenjäsenemme, Hermanni pupun. Hän on ranskanluppakorva uros. Ja erittäin ihastuttava. Etsimme tällä hetkellä kahta rankanluppakorva naarasta, että jos sellaisia sattuu löytymään etelä-suomesta niin ei muuta kuin viestiä tänne päin.

Tässä kuva vapputipuista, jotka alkavat olla jo ihan vähän kanan näköisiä. Niille on kasvanut jo oikeita sulkia höyhenien tilalle. Vielä tosin emme tiedä ovat ko ne kanoja vai kukkoja.

Kevät on meillä hyvinkin kiireistä aikaa. Eläimille tehdään laitumia ja uusia ulkoilu paikkoja, pihaa kunnostetaan ja samalla yritetään saada tätä taloa valmiiksi. Jotta elämä ei vallan tylsäksi kävisi niin varasin miehelleni ja minulle paikan lehmäleiriltä! En olisi uskonut että sellaisia järjestetään, ellen olisi ihan itse sellaiselle osallistumassa. Lisäksi kävin viime viikonloppuna 4H kerho-ohjaaja kurssin. Aion ensi syksystä ohjata kaikki innokkaat hevostytöt osallistumaan eläinkerhoon, muu hevostenhoito saa sitten loppua.
Meillä on ollut vähän ongelmaa näiden pienten ja innokkaiden hevostenhoitajien kanssa, heistä kun tuppaa olemaan monesti enemmän haittaa kuin varsinaista hyötyä. En kuitenkaan ole tohtinut kieltää tyttöjä käymästä kun muistan millainen hevoshullu itse aikanaan olin. Kerhon avulla saan kuitenkin kätevästi säännösteltyä sitä minkä verran olen valmis laittamaan aikaa muiden lasten opastukseen ja hevosten kanssa puuhailuun.