Ne ketkä seuraavat minua
facebookissa tai
Instagrammissa, niin ovat varmaan jo tietoisia ettei reissumme kaikilta osin sujunut kuin Strömssössä. Kirjoitin etukäteen
tänne blogiinkin alkuvaikeuksista, joihin olimme törmänneet jo täällä suomessa. Puolet opettajista oli peruuttanut tulonsa, mukaan lukien muutama sellainen, joiden kursseille olisin ehdottomasti halunnut osallistua.
No ei siinä hittojakaan, olimme
Elinan kanssa päättäneet ottaa reissusta kaiken irti ja nauttia täysillä niistä workshopeista joihin pääsisimme osallistumaan. Kun edellisenä päivänä juttelimme puhelimessa oli yllätys aikamoinen, kumpikin oli sairastunut flunssaan. Lähtisimme siis varmuuden vuoksi reissuun lääkärin kautta. Lähtöaamuna olin kuitenkin positiivisin mielin, kuumetta ei edellisenä yönä ollut ja olo tuntui kaikin puolin mukavalta. Jos Elinan matkalaukun rikkoontumista ei lasketa, sujui meno matka mukavasti.
Olimme varanneet hotellin yhdeksi yöksi aivan Brysselin keskustasta. Vietimme päivän kaupunkia kierrellen, syöden ja shoppaillen. Belgiasta minun mieleeni tulevat simpukat ja suklaa ja söin kumpiakin.
Keskusta yllätti minut kauneudellaan ja viihtyisyydellään. Kovin paljoa ei yhdessä päivässä ehdi näkemään, eikä tarkoitus ollutkaan muu kuin lomafiilikseen pääseminen ja nautiskelu. Siihen yhden päivän miniloma Brysselissä oli omiaan.
Törmäsimme sattumalta sangen mielikuvitukselliseen joulumyymälään. Vai mitä sanotte tästä joulukalasta?
Reissussa minulla oli mukana kuvassa oleva takki. Jostain kumman syystä onnistuin rikkomaan vetoketjun ensimmäisenä iltana. Onneksi askartelija korjaa sen helposti Bilteman kaksipuoleisella teipillä ja liimalla!
Belgia on tunnettu monista sarjakuvista, joista yksi on tietenkin smurffit! Tämä patsas on keskustan rautatieaseman edessä. Kun seuraavana aamuna lähdimme kohti lentoasemaa ja sieltä lähtevää kuljetusta kohta Scraptastic tapahtumaa, ei minulta enää lähtenyt pihaustakaan ääntä. Se leimasi harmillisesti koko ensimmäistä päivää. On hankalaa olla sosiaalinen jos ei pysty puhumaan.
Omalta osaltani tapahtuma alkoi
Gerry van Gentin canvas työpajalla. Kurssilla luotiin tausta erilaisia medioita käyttärn ja siihen päälle leikattiin (paljon!) kuvioita irti paperista. Olin yllättynyt kuinka hauskaa se oikeastaan olikaan. Gerry oli sydämellinen ja lämmin opettaja, joka todella otti huomioon jokaisen kurssilaisen.
Kurssin jälkeen menimme kirjautumaan hotelliin jolloin kävi ilmi, ettei meille ollut varattu lainkaan huonetta täpötäydestä hotellista. Muutaman kerran käväisi jo epätoivo mielessä, sillä tapahtuma oli maaseudulla, kaukana muista majoitusvaihtoehdoista. Pienen säätämisen ja tiukkojen keskusteluiden jälkeen huone järjestyi. Hyvä, koska meillä oli tallessa järjestäjän lähettämä sähköposti jossa kerrottiin huonevarauksen olevan ok.
Viimein pääsimme illalliselle hotellin Michelin maininnan saaneeseen ravintolaan. Ravintola ei tosin ollut saanut mainintaa siitä, että tapahtuman koko väki paukkaa sinne syömään samaan aikaan, silloin kun aikataulussa ruokatauko on. Näin ollen ruokien saanti oli hidasta, kaksi tuntia ei meinannut millään riittää ruokailuun.
Osallistuin viikonlopun aikana kuuteen työpajaan, kahteen Gerryltä, kolmeen
Anialta ja yhteen Carmenin pitämään sikaarilaatikko pajaan, joka oli hänen elämänsä ensimmäinen työpaja. Olin todella tyytyväinen kaikkiin kuuteen. Ryhmät olivat tosi pieniä. Parhaimmillaan meitä taisi olla opettajan lisäksi neljä.
Tunnelma olikin enemmän sellainen tuttavallinen, skräpätään yhdessä tyylinen rento jutustelu hetki kuin ehkä perinteinen työpaja. Koska osallistujia oli vähän, ei odotteluun kulunut aikaa ja koko ryhmään oli helppoa tutustua. Myös opettajista sai enemmän irti, sillä heiltä oli mahdollista kysellä tekniikoista ja niiden ulkopuolelta.
Hotelli oli tavallaan upea, se oli kunnostettu vanhasta luostarista ja puitteet olivat sen mukaiset. Asiakaspalvelu oli joko todella ystävällistä tai äärettömän töykeää. Perustason kohtelua ei oikeastaan saanut. Järjestäjän puolesta ei tainnut mennä oikeen mikään kuin strömmössä. Hauskinta oli ehkä se, että lauantai illan ruokatauko oli varattu ajankohtaan jolloin hotellin ravintola ei ollut vielä auennut. Opettajien kohdalla tätä oli ajateltu ja heille oli tilattu ruuat ennakkoon.
Anian työpajoissa olen ollut kuluneen vuoden aikana useamminkin. Pidän hänen töistään, mutta hän on myös hurmaava persoona. Joten vaikka lauantai olikin aamusta iltaan hänen työpajojaan, niin hauskaa oli. Viimeisellä kurssilla tosin alkoi keskittyminen hieman herpaantumaan. Tein kuitenkin omasta mielestäni pari hyvinkin onnistunutta projektia! Niistä lisää myöhemmin.
Vaikka matkalla sattui yksi jos toinenkin vastoinkäyminen ja välillä tuntui, että hyvä jos selviämme ehjänä kotiin, niin kivaa oli. Nyt enemmän reissanneena on hauskaa nähdä ulkomaisia ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin. Jos ulkomaille reissaa, niin se riski on aina olemassa, että kaikki ei suju odotusten mukaisesti. Silloin oma asenne ratkaisee!
