Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

maanantai 20. joulukuuta 2010

8 vuotta sitten minusta tuli äiti


Aika rientää. Sen huomaa lapsista. Aika kliseistä, mutta niin totta. Ei siitä niin kauaa ole kun otin haparoivia ensiaskelia äitiyteen, opettelin itseäni samalla kuin sitä uutta ihmistä. Sen jälkeen olen oppinut paljon. Eniten olen oppinut siitä kuinka vähän tiedän.

Mutta olen oppinut myös rakkaudesta, siitä kuinka elävää se on, kuinka arkista ja ihanaa. Kuinka pienistä asioista onni koostuu. Miltä tuntuu olla jonkun toisen koko maailma. Kuinka kaikessa on monta puolta. Mustavalkoinen maailmani on muuttunut pikkuhiljaa harmaan sävyiseksi.

Ennen pelkäsin junanvessoja. Nykyisin käytän lapsiani niissä urheasti jos tarve vaatii. Yritän pysytellä karkkipäivässä. Opettelen kohtuutta yhdessä lasteni kanssa. Rohkaisen kokeilemaan ja etsimään omia rajoja. Saa epäonnistua, tärkeintä on että ei epäonnistumisen pelossa jätä kokeilematta. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, asioita voi tehdä vain siksi että pitää niistä. Siksi laulamme paljon. Siivoamista opettelemme yhdessä. Joitakin asioita on pakko tehdä vaikkei tykkäisi.

Haluaisin säilyttää lapsenomaisen kyvyn ihmetellä asioita. Nähdä maailma kauniina ja ihmeellisenä. Haluaisin että lapseni saisivat olla rauhassa lapsia. Aikuisena kerkeää olemaan. Voisin sanoa että että riittävän pitkään että tietää olevansa.

1 kommentti:

Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.