Etusivu PageMina PageKurssit PageOhjeita PageLinkkeja PagePaperilla-lehti

maanantai 6. helmikuuta 2012

Lankarullia


Mummoni on vanhankansan ihminen. Mitään ei heitetä pois. Ei niin mitään. Hänellä on säästössä varmasti pahvilaatikollinen hedelmäpusseja. Toinen laatikollinen rikkinäisistä vaatteista purettuja vetoketjuja. Lukuisia purkkeja nappeja, kankaanpaloja, luoja ties mitä. Hänen pikkuinen kaksionsa on tehokkaasti käytetty ja näkisittepä verkkokellarin. Mummoni ei nimittäin ole mikään maalaismummo vaan ehta citymummo.
Kun muut menivät pienenä maalle mummolaan, minä menin metrolla Kontulaan.

Mummoni fanaattisesta keräilystä on toisinaan arvaamatonta iloa. Olen saanut upeita pitsejä korttiaskarteluun, muutamia oikeita helmiä retro puolelta, nappeja ja lankarullia yli omien tarpeiden. Ja kalastajan lankaa, sitä en usko enää ikinä ostavani kaupasta.

Minä en ole tullut mummooni. Käyn usein kaappeja läpi ja pistän turhaa kamaa eteenpäin. Syyllistyn kuluttamiseen useammin kuin näillä palkoilla kannattaisi.

Lauantaina järjestetiin leimailutaivas. Se on ihan omilla nurkilla, mutta tänä vuonna osallistuin ensikertaa. 8 euron sisäänpääsy maksulla pääsi tuhlaamaan lisää rahaa. Ehkä päällä oleva flunssa vei pontta sosiaaliselta kanssa käymiseltä, mutta jotenkin saalis oli vaisu. Löysin kyllä ostettavaa (ja paljon ja kivaakin), ei se siitä ole kiinni. Mutta minulle askartelutapahtumien suurinta antia on ollut yhdessä tekeminen. Jakaminen. Inspiroituminen muiden tavasta luoda.

Jotenkin odotin näkeväni innokkaita leimailijoita työssään, koruharrastajia kerääntyneenä yhteen jakamaan omaa innostustaan, mutta sitä ei oikeastaan ollut. Muutamia hyviä demoja kyllä.

Mutta asiaan. Mummoon ja säästäväisyyteen ja lankarulliin. Olen ollut sairas, mutta en kestä olla ihan kokonaan tekemättä mitään. Niinpä olen virkannut. Minulla on englanninkielinen ohje, jonka seuraaminen olisi varmasti helpompaa jos lähtökohtaisesti osaisin virkata, koska en osaa, olen luova. Tekemäni amigurumin osat eivät muistuta kovin paljoa mallia, mutta mummolta saadut pienet lankakerät uppoavat siihen hyvin.
Valmiina on jo kaksi päätä (ensimmäinen oli kovin pieni), vartalo ja yksi jalka.

1 kommentti:

  1. Ei muuta kuin mukaan askartelutapaamiseen jonka Skräpteekin Miia lupasi järjestää nyt kevään aikana:) Niissä on aina tekemisen meininki ja pääsee seuraaman muiden tapoja työskennellä!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, vielä kivempaa jos kommentoit!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.